
Kiihoittumisvaikeuksia on monentyyppisiä. MS-tautiin liittyvä tyypillinen seksuaalinen kiihottumishäiriö on sellainen, jossa mieli kyllä virittyy, mutta keho, lähinnä sukuelimet, eivät reagoi. Keskityn tässä blogissa erityisesti naisen kiihoittumishäiriöön, eli emättimen kostumisen ja häpyhuulten turpoamisen puuttumiseen.
MS-taudissa viestiyhteys aivoista sukuelimiin voi toimia kuten terveilläkin, tai sitten vaillinaisesti tai ei juuri ollenkaan. Kun tavallisesti halun herätessä keho reagoi kiihoittumalla, ei MS-tautia sairastavalla välttämättä tapahdu mitään. Halu saattaa syttyä spontaanisti tai jonkin aistikokemuksen kautta, mutta keho ei vaan herää, kun signaalit eivät pääse kulkemaan aivoista eteenpäin.
Kiihottumisvaikeus on usein väärin ymmärretty. Kostumisen puuttumista saatetaan pitää merkkinä tunnekylmyydestä ja haluttomuudesta, vaikkei siitä ole kyse. Kostuminen liitetään mielikuvaan halukkaasta, suorastaan himokkaasta, naisesta. Kuiva emätin taas on patriarkaatin käyttämä symboli takakireälle niuhottajalle, "hiekkapillulle", joka tulee ja pilaa muiden hauskanpidon. Ei ihme, jos kiihottumisen niukkuus syö naisen seksuaalista itsetuntoa ja vaikuttaa halua vähentävästi.
Varmaankin osin samasta syystä myös liukuvoiteiden käyttöä vierastetaan. Kuin jossain olisi sanottu, että mikäli ei omin konstein kostu, on parempi vain kärsiä ja hävetä. Tai että liukkarin käyttö olisi jollain tapaa huijaamista, ikään kuin keinotekoista nautintoa.
Miten ihmeessä nautinto voisi olla keinotekoista? Joskus nautinto vaatii syntyäkseen pientä auttamista ja siinä ei ole mitään toisarvoista.
Liukuvoiteet lisäävät tuntuvasti seksuaalista nautintoa. Liukkareiden käytössä on kyse kitkan vähentämisestä kahden pinnan välissä, muodosti pinnat sitten kaksi sukuelintä tai sukuelin ja käsi tai sukuelin ja suu. Suuri kitka hinkkaa limakalvot rullalle ja pahimmassa tapauksessa rikki. Tilanne ei ole kummallekaan osapuolelle nautinnollinen.
Rikkijynssätty limakalvo ja iho kipuilevat vielä pitkään seksin jälkeenkin poltteluna, kirvelynä, punoituksena ja virtsaamisen kipuna. Seuraava seksikerta saattaa olla vielä epämukavampi, sillä keho osaa jo varautua tulevaan kipuun jännittämällä lihaksia, jolloin kuivuuden lisäksi ongelmia aiheuttaa ahtaus.
Näyttää siltä, että nuori sukupolvi suhtautuu liukkareihin rennosti tai ainakin rennommin kuin paria sukupolvea vanhemmat. He tietävät, että kondomia käyttäessä liukkari lisää liukuvuutta tai että e-pillereitä käyttävällä limakalvot voivat kuivua. He osaavat myös ottaa seksin rennosti ja kokeilla, mikä tuntuu hyvältä. Liukuvoidetta käyttää moni vain saadakseen seksiin erilaista tuntumaa ja piristystä. Liukkareista löytyy niin viilentäviä kuin lämmittäviä ja myös makuaromeilla terästettyjä valmisteita.
Liukuvoiteita on erilaisia ja sopivin löytyy tässäkin asiassa testaamalla. Parin perusvinkkiä valintaa ajatellen kuitenkin; öljypohjainen liukkari ei sovi kondomin kanssa ja silikonipohjaista ei pidä käyttää, jos seksissä on myös mukana silikonisia seksiapuvälineitä, kuten vibraattoreita.
Vesipohjainen liukkari sopii useimmille, mutta vaatii toistuvia lisäämiskertoja, toisin kuin silikonipohjainen tuote. Liukuvoidekaupoille pääsee apteekissa tai isommissa ruokakaupoissa, joissa liukkarit on usein sijoitettu kondomihyllyn yhteyteeen. Nettikauppojen valikoima on marketteja suurempi.
Liukuvoidetta kannattaa testata omassa rauhassa ja myöhemmin yhdessä kumppanin kanssa. Liukkarin laitoista voi tehdä osan nautinnollista seksileikkiä – voidetta voi lämmittää hetken kämmenten välissä ja sitten hieroa sinne, missä tarvitaan.
Kuva Enrica Bressan /Freeimages.com
Miila Halonen on lääkäri ja seksuaalineuvoja.