Syksy tekee kovaa vauhtia tuloaan. Huomaan syksyn tulon usein parhaiten siitä, että minuun iskee syksyisin aina halu uudistaa kotia. Rupean kaivelemaan kaapeista kynttilöitä ja karvaisia torkkupeittoja jalkojen lämmikkeeksi. Ostimme kotiimme muutama vuosi sitten sisustustakan, joka luo ihanaa tunnelmaa olohuoneeseen. Takan eteen investoimme nojatuolin, jonka äärellä on mukava viettää rauhallista aikaa. Takan edessä on pehmoinen talja, johon voi välillä upottaa varpaita. Takan päällä on tuoksukynttilöitä, mitkä tuovat tunnelmaa. Nuo pienet asiat pitävät kiinni elämässä.

Olen myös huomannut, että vuoden ajoilla on nyt enemmän vaikutusta kuin aikaisemmin. Tarvitsen huomattavasti enemmän aikaa palautumiseen ja rauhoittumiseen. Viimeisten viikkojen aikana monet ovat vastaanotollani puhuneet valtavasta väsymyksestä, kehon jännittyneisyydestä ja erilaisista kiputiloista. Uni ei tahdo tulla, vaikka sille pitäisi lähtökohdallisesti olla tilausta. Mietimme monien kanssa konkreettisia keinoja kaamosajan jaksamisen tueksi ja ajattelin jakaa teille näitä tämän viikon asiakkaiden mahtavia oivalluksia.

1. Aikatauluta itsellesi terveystekoja

Eräs asiakkaistani toimii vastuullisissa ja kiireisissä johtotehtävissä ja osaa lähtökohdallisesti erittäin hyvin organisoida omaa kalenteriaan. Hän hoitaa ja delegoi tehokkaasti omia töitään, ja kotiin tullessa vapaa-aika täyttyy lapsiperheen asioista. Sairastumisen myötä hän on paljon yrittänyt kiinnittää huomiota työstä palautumiseen ja siihen, ettei vaatisi itseltään niin paljon. Tämän viikon käynnillä hän pohti ihmetellen sitä, että miksi kaikki muut asiat ajavat hänen kalenterissaan oman terveyden edelle. Pyysin häntä näyttämään viikoittaista kalenteria ja heitin humoristisesti ilmoille: ” Mitähän tapahtuisi, jos vetäisit tuon menon tuosta yli ja aikatauluttaisit siihen joogatunnin?”. Siitä se sitten lähti liikkeelle viikon oivallus. Asiakas naurahti, että miksi hän ei ole tätä tullut ennen ajatelleeksi. Omia terveystekojahan voisi aikatauluttaa konkreettisesti omaan kalenteriin. Kun ne näkyvät suunnitelmallisemmin omassa kalenterissa, ei niitä ohita niin helposti.

2. Säännöllinen pesäpäivä

Toinen asiakkaistani on kantanut paljon syyllisyyttä siitä, että ennen niin mukavilta tuntuneet iltahetket lasten kanssa ovat kääntyneet valtaisiksi taisteluisiksi ja pakkopullaksi. Kirjahyllystä tulee usein valittua se sama satu, joka on mahdollisimman lyhyt ja tulee luettua nopealla ja monotomisella äänillä. Nainen pohtii ääneen: ” Kaipaan niitä yhteisiä pesäpäiviä, jolloin ei ole kiire mihinkään”. Pesäpäivä tarkoittaa viikonloppuna toteutettua kiireetöntä päivää, jolloin ollaan yökkärit päällä pitkään ja ei ole kiire mihinkään. Pohdimme voisiko pesäpäivän rauhallista tunnelmaa mielikuvineen saada edes osittain tavoiteltua arki-iltaisin. Asiakas oivaltaa, että hän itse tuottaa iltoihin kiirettä omalla toiminnallaan. Josko illoista voisikin rakentaa yhteisen mukavan hetken suorittamisen sijaan.

3. Se kasvaa mitä ruokit

Eräs asiakkaistani saapuu vastaanotolle erittäin huolestuneena. Hän kantaa paljon vastuuta omista sairastuneista vanhemmistaan ja kaikesta muustakin Suomen ja maailman tilanteesta. Hän viettää paljon aikaa kännykällä ja tietokoneella uutisia selaillen. Tämän lisäksi hän juttelee paljon miehensä ja ystäviensä kanssa erilaisista ajankohtaisista huolen aiheista. Hän toteaa: ”Elämääni ei mahdu mitään muuta kuin huolia”. Hän haluaisi elää edes yhden päivän niin, ettei huolet valtaisi hänen päiväänsä.

Lähdimme yhdessä hieman humoristisesti pohtimaan, millainen olisi sellainen päivä, jolloin murheet eivät olisi yhtään läsnä hänen arjessaan. Hetkessä humoristinen keskustelu alkoi muuttua isoiksi oivalluksiksi siitä, että miten paljon omilla arkisilla valinnoilla ja tavoilla on murheiden kasvamiseen. Irrottautuminen huolista ei mahdollistu, ilman päätöstä olla kasvattamatta huolia. Konkreettiset päätökset olla selailematta jatkuvasti uutisvirtaa ja juttelemalla ystävien kanssa muistakin aiheista olivat tämän naisen kohdalla tärkeitä muutoksia. Jos pidämme mielemme aktiivisina myönteisillä keinoilla ja fokusoimme arkemme eri tavalla, on sillä valtava merkitys jaksamiseemme. ” Se kasvaa mitä ruokit”.

Työviikon päätteeksi huomaan itsekin miettiväni omia palautusmiskeinojani. Perheessämme on isoja muutoksia käynnissä, kun lapset ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Huomaan yhä enemmän viettäväni iltoja rauhallisuudessa, pieniä asioita arvostaen. Ajoittain huomaan kaipaavani lapsiperheen tuomia arjen ääniä – pieniä askeleita ja tömistelyjä rappusissa, ja jopa niitä kinoja arkisista asioista. Koti on hiljainen ja huomaan yhtäkkiä kuulevani ja jopa häiriintyväni naapurista kantautuvien arjen äänien vuoksi. What? - Mietin. Yritän antaa itselleni aikaa tottua muutoksiin ja keski-ikäistymiseen. Päivät ovat erilaisia ja hyvä niin.

Ihanaa syksyn aikaa kaikille!

Heidi

Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen psykoterapeutti, ja ennen kaikkea kahden teini-ikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.