Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen löytämässä jonkinlaista poikkeustilanteen rytmiä. Tunteet ovat vaihdelleet paljon viikkojen aikana. Kuntoutuskeskuksien sulkeutumisten myötä olen joutunut järjestelemään töitäni uudelleen. Nyt olen tehnyt vastaanotollani enemmän töitä ja saanut täysin itse aikatauluttaa kaikki työni ja rakentaa sellaisen rytmin, mikä minulle sopii parhaiten. Työhöni sisältyy paljon etätyötä ja sen tekeminen tuntuu tällä hetkellä luontevalta. Aamuihin ja aamupäiviin on tullut enemmän aikaa ja olen pystynyt paremmin olemaan läsnä tyttäreni etälukiohässäköissä ja muissakin asioissa. Sain ihailla tyttäreni kuvaamataidon kurssin metamorfoosi- tehtävää kotisohvalta käsin. ”Ei hassumpaa siis”.
18-vuotias poikani muutti myös koronan keskellä omaan kotiinsa, ja siihen liittyvät asiat ovat pitäneet kiireisenä. Hetken aikaa mietimme, onko muutto järkevää tässä tilanteessa, mutta tuostakin on selvitty. Tällä hetkellä olemme jo hyvin sopeutuneet muuttuneeseen tilanteeseen. Poikani sanoi viisaasti, että emmehän me katoa mihinkään toistemme elämästä. Suhde aikuiseen lapseen muuttuu – ja tämäkin vaihe on loppujen lopuksi aika siistiä. Olen saanut ihastella poikani aikuistumista, ja opetella yhdessä tiskaamista ja pesukoneen käyttöä. Hänestä yksi siistimmistä jutuista on se, että saa syödä mitä haluaa ja kotiin voi tilata kebabia, vaikka keskellä viikkoa. Kaupassa hän on ylpeä siitä, että saa maksaa kauppalaskun itse ansaitsemallaan palkkarahalla. On ihanaa, että elämä jatkuu koronasta huolimatta ja saa arkeen paljon muutakin ajateltavaa.
Tällä viikolla katselin A-studiota ja odottelin teemaa, jossa oli tarkoituksena käsitellä koronan vaikutuksia mielenterveysongelmiin. Suurin osa ohjelma-ajasta kului kuitenkin suojamaskeihin liittyvän tilausasian käsittelyyn. Huomasin aika lailla ärsyyntyvänä koko keskustelun seuraamisesta, ja mietin että eikö Suomessa ole todellakaan mitään muuta tärkeämpää teemaa täyttämään ruutuaikaa.
Mielenterveys -teemalle ei ohjelmassa annettu kuin lopusta hieman aikaa. Teema on todella tärkeä. Koronan myötä moniin kuntoutuksellisiin ja ammatillisiin palveluihin on tullut muutoksia, ja esim. kuntouttavan työtoiminnan paikat ovat kiinni ja yritykset eivät pysty ottamaan työkokeilijoita. Myös ryhmämuotoisiin terapiapalveluihin ja muihin vertaistukimuotoihin on tullut muutoksia. Kotona oleminen yksin tai yhdessä läheisten kanssa ei välttämättä kaikilla helpota omaa vointia. Onneksi monenlaisia etäpalveluita on näidenkin teemojen ympärille kehitelty ja kehitteillä. Terapiavastaanotoilla ihmiset puhuvat paljon kotona olemisen haasteista ja yksinäisyydestä. Monet kärsivät lisääntyneistä ahdistusoireista ja pelkotiloista. Jotkut saattavat tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että joutuvat käyttämään julkisia kulkuneuvoja tai jos ylipäänsä asioivat kaupassa.
On ollut mielenkiintoista kuitenkin huomata, että korona ja siihen liittyvät teemat eivät välttämättä ole kuitenkaan psykoterapiakäyntien keskiössä. Joidenkin toimintakyky on jopa parantunut poikkeustilanteen aikana. Monet introvertit ja omaa aikaa kaipaavat ovat kokeneet helpottavana, kun sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet. Saa ihan luvan kanssa olla kotona tekemättä mitään. Ihmiset ovat luovasti kehitelleet myös erilaisia tapoja olla läheisten kanssa tekemisissä. Eräs asiakas oli käynyt ystävänsä kanssa etälenkillä. Kummatkin siis kävelivät omalla kävelyreiteillään videokuvapuhelun välityksellä. Olen myös kuullut joidenkin miesten järjestäneen videovälitteisen saunaillan, kukin omissa saunoissaan. Monet myös puhuvat vastaanotoilla siitä, miten monet asiat ovat yksinkertaistuneet poikkeustilanteen aikana. Oma rauhallinen ja etäinen kumppani saattaakin nyt olla erittäin tärkeä tuki ja turva. Tilanne tuo ihmisistä esiin monenlaisia puolia. On myös tärkeää, että koronan aikana saa laittaa myönteisiä postauksia ja tuuletella omia ilon ja onnistumisen hetkiä. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta.
Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen psykoterapeutti, ja ennen kaikkea kahden teini-ikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.
Comments