Kun keho pettää, mutta mieli sinnittelee: Omahoidon merkitys MS-taudissa

Opin jo nuorena ajattelemaan, että on minun vastuullani pitää minusta huolta. Että kun pidän huolta itsestäni, voin hyvin, viihdyn itsessäni ja silloin ehkä muutkin viihtyvät seurassani. Silloin jaksan paremmin pitää huolta myös heistä, jotka kuuluvat elinpiiriini.

Ajattelin nuorena, että terveyteni on oikeastaan ainut asia, mihin haluan sijoittaa. Valitsin opiskella ammattiin, joka on matalapalkkainen diakonin työ. Niinpä rahaa ei todennäköisesti liikenisi sijoittamiseen, mutta sen sijaan pyrkisin tekemään kaikkeni, että pysyn kunnossa ja kiinni työelämässä.

Kuinkas sitten kävikään?

Lasten synnyttyä kroppani fysiikka petti. Neurologi esitti minulle MS-tautiepäilyn syksyllä 2017, joka uuden vuoden alun magneettikuvien perusteella vahvistui todeksi. Tuo diagnoosi mullisti kaiken. Huomaan sen nyt vuosien päästä aina vain selvemmin ja selvemmin, miten elämäni, arvoni, työkykyni ja henkinen kestävyyteni alkoivat yhtäkkiä yllättäen heitellä häränpyllyä.

Joku saattaa ajatella ja väittääkin, ettei sairastuminen muuta oikeastaan mitään. Eihän MS-tauti nyt mitään ole; eihän siihen kuole!

Minulle sairastuminen on johtanut, ja nykyisin tiedän johtavan, jokaisen pahenemisvaiheen kohdalla siihen, että joudun ikään kuin luomaan itseni uudelleen ja taas uudelleen. Joudun tilanteeseen, jossa rikki revitty minäkuva on luotava jäljelle jääneistä palasista uusiksi. Se ei ole mikään pikkujuttu, joka hoituisi kädenkäänteessä ja hitaasti hengitellen.

On siltikin minun vastuullani pitää huolta minusta.

Varastin googlesta ajatuksia. Kirjoitin ”omahoito”. Sain vastaukseksi: ”Ota omaksesi tietoa ja tukea terveytesi edistämiseen sekä apua pitkäaikaissairauksien omatoimiseen hoitamiseen.” Pohjanmaan hyvinvointialueella omahoidon otsikon ja alkutekstin alta löytyy otsikot ”liikunta”, ”lääkitys”, ”riippuvuudet” ja ”ravinto ja paino”. En vielä klikannut otsikoita auki, koska haluan kirjoittaa tämän tekstin puhtaasti oman ajatukseni varassa.

Liikunta

Minun mielestäni liikunta on yksi tärkeimmistä asioista, kun puhutaan itsensä hoitamisesta. Itsensä liikuttaminen, sekä sykettä nostaen, lihaksia vahvistaen, että leppoisasti liikahdellen, on kaikki hyvä teko omaa itseä kohtaan. MS-tautia sairastavana on tärkeää etsiä ja löytää itselle sopiva tapa liikkua. Olkoot se sitten vaikka hidasta köpöttelyä rollaattorin kanssa asfaltilla, vesijumppa tai suunnistus metsässä. Liikkumiseen olisi tärkeä löytää oikeanlaiset tukivälineet ja tukihenkilöt, jos niille on tarvetta.

Lääkitys

Tällä hetkellä itse kipuilen lääkkeen vaihtovaiheessa. Uusi lääkitys on alkamassa, kun edeltävän sivuoireet haittasivat unta. On tärkeää sitoutua lääkehoitoon. MS-tautiin on monia erilaisia lääkevaihtoehtoja, joista jokainen toivottavasti löytää omansa.

Riippuvuudet

Riippuvuuksia voi olla monenlaisia: rahapeliriippuvuus, someriippuvuus, syömishäiriö, liikkumisen pakko, läheisriippuvuus… Erilaisten riippuvuuksien ongelma lienee se, että ne haittaavat elämää tavalla tai toisella. Tässä kohtaa tarkoitettaneen kuitenkin päihderiippuvuutta. Tupakasta muutama vuosi sitten itseni vieroittaneena tiedän, että se on mahdollista. Riippuvuudesta irrottautuminen vaatii itsekuria, mutta on tärkeää hakeutua avun piiriin, jos siltä tuntuu. Yksin ei tarvitse kenenkään jaksaa.

Ravinto ja paino

Ravinnon merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Sillä on niin suuri merkitys, mitä suuhunsa laittaa. Terveelliset ruokailutottumukset lisäävät hyvinvointia kokonaisvaltaisesti; paino pysyy kurissa ja liikkuminenkin on helpompaa. Lääkehoidon rinnallakin on tärkeää muistaa syödä hyvin ja terveellisesti.

Ihminen on kokonaisvaltainen. Pidetään itsestämme huolta! Ollaan itsemme puolella joka suhteessa, niin se häränpyllyä heittelevä elämäkin voi tuntua jollain tavalla siedettävältä.

Päivi Kemell sairastaa MS-tautia. Hän on diakoniatyöntekijä, työnohjaaja, sielunhoitaja, podcast-tuottaja ja bloggaaja sekä henkisen hyvinvoinnin asiantuntija. Päivi kokee tärkeimmäksi tehtäväkseen peräänkuuluttaa ihmisten omia voimavaroja, ja hän etsii elämän epäkohtiin ratkaisuja kokonaisvaltaisesta itsensä kuulemisesta. Rohkean avoimilla teksteillään ja esimerkillään Päivi pyrkii koskettamaan lukijaa niin, että esimerkiksi sairauteen liittyvät tabut karisisivat ja uskaltaisimme kaikki enemmän.