• Elämässä.

Mitä sulle niinku oikeesti kuuluu?

Päivitetty: kesä 5



Herätyskello pirahtaa ja Kirsti (kuvitteellinen nimi) miettii ensimmäiseksi, ettei jaksaisi nousta sängystä. Päivät tuntuvat samanlaisilta ja mikään ei oikein tunnu kiinnostavan. Makuuhuoneen lattialla pyörii useita villakoiria ja Kirsti miettii itsekseen, että niistä saisi muodostettua omanlaisen koirafarmin. Elämässä on tapahtunut paljon kuluneiden kuukausien aikana, ja voimavaroja on kysytty läheisten tukemiseen, töiden tekemiseen ja kokonaisuudessaan arjen pyörittämiseen. Kirsti ei yleisesti ole masentuvaa tyyppiä, mutta tällä hetkellä hänen on vaikea saada mielihyvän tunnetta oikein mistään.


Olen tuntenut Kirstin vuosia ja minua inspiroi hänen tapansa kohdata vaikeita asioita. Joka vuotinen asunnon remppaaminen ja sisustuksen muuttaminen osuvat yleensä kevääseen. Myös tänä vuonna Kirsti on tehnyt nettikirppikseltä hienoja löytöjä. Visio syntyy hetkessä, ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Itse tuunailua on hauska seurata vieressä. Alkuun näyttää siltä, ettei homma oikein lähde luontevasti liikkeelle. Koirat ja lapset pyörivät ympärillä, ja jokaisella olisi jotain sanottavaa tai pyydettävää. Kirsti keskeyttää tekemisen ja säntää tekemään välipalaa perheen pienemmille. Samassa hetkessä koira on päättänyt tehdä tarpeensa sisälle, ja arjen sirkus on valmis. Huomaan myös herkästi tarjoavani Kirstille apua, mutta sitä hänen on vaikea vastaanottaa.


Moni saattaisi tässä kohtaa miettiä, että miksi ihmeessä huonekalujen tuunausta on pakko alkaa tekemään juuri sellaisella hetkellä, jolloin keskeytyksiä vuoren varmasti tulee. Tämä on myös kestosuosikki parisuhteen riitalistalla, sillä mies on sitä mieltä, että projektit voisi siirtää tulevaisuuteen. Kirstin mielestä tällainen ehdotus ei tule kysymykseenkään. Hän on oppinut sen, että omista asioista on pidettävä kiinni, tai muuten oikeaa ajankohtaa saa odottaa loppuelämän. Kirsti luovii ihailtavalla tavalla rooleista toiseen, ja elää todellakin jokaista päivää kuin se olisi viimeinen. Yleensä Kirstin mies on jakamassa arkisia askareita, mutta tällä hetkellä hän tarvitsee konkreettisesti vaimonsa tukea pitkäaikaisen sairauden vuoksi.


Toinen kestosuosikki parisuhteen riitalistalla on Kirstin lähes pakonomainen tarve vaihtaa huonekalujen ja tavaroiden järjestystä. Mies puhisee usein kiukkuisena ja etsiskelee tavaroita muuttuneessa kodissa. Pariskunnan riitelyssä alkaa olla samanlaisia elementtejä kuin hupaisessa sarjassa Mielensäpahoittaja. Mies yrittää siirtää tavaroita vanhoille paikoille sitä mukaan, kun Kirsti löytää uusia paikkoja. Asioista riidellään avoimesti, ja myöhemmin myös riidat sovitaan. Mies on sitä mieltä, että ennen kaikki oli paremmin.


Jos Kirstiltä kysyy: ”Mitä kuuluu?” Hän todennäköisesti vastaa hymyillen: ” Hyvää”. Tuo vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä, eikä sitä ole mietitty sen enempää. Todellisuudessa Kirsti on todella väsynyt ja kaipaisi edes pienen hetken omaa aikaa, vapaata arjen pyörityksestä ja omaishoitajuudesta. Kirsti ei jaksa oikeasti innostua muiden turhan päiväisiltä tuntuvilta somepäivityksiltä. Hän kuitenkin lukee niitä, koska yrittää pysyä elämässä ja rutiineissa jollakin tavalla kiinni.


Kun perheessä joku sairastuu, liian usein fokus pyörii pelkästään sairastuneen ympärillä. Hyvä tietysti niin, mutta on tärkeää huomioida myös puolisot ja muut rinnalla kulkijat. Sitoutuneisuus ja rakkaus läheiseen saa ihmiset toimimaan. Omaishoitajana tai sairastuneen kumppanina omat tunteet ja tarpeet tulee helposti sivuutettua, ja arjesta alkaa helposti tulla velvollisuuksien täyttämää. Tällöin pienet hengähdystauot omalla pihalla tuolia maalaillen voivat olla erittäin terapeuttisia. Kirstin kohokohta viime viikolla oli se, kun hän pääsi yksin saunomaan.


Ihanaa kesää, ja pitäkäähän itsestänne huolta!


Terkuin Heidi


Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen psykoterapeutti, ja ennen kaikkea kahden teini-ikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.