Sillä, että sairastuin MS-tautiin, ei ollut pelkästään elämänlaatua heikentäviä vaikutuksia, vaikka se aluksi siltä tuntuikin. Ajatuksissa lähti pyörimään lumipallon lailla kasvava ajatus muutoksen tarpeesta.
Tapani elää oli sekä henkisesti että fyysisesti kuormittava ja tiedostin sen hyvin. Olin erittäin aktiivinen. Tein paljon töitä ja innostuin uusista tehtävistä. Olin mukana monessa myös vapaa-ajalla ja esikoisen harrastuksissa. Vaadin itseltäni valtavasti, koska tekeminen oli kivaa ja sillä tavalla tunsin eläväni.
Olin aina valmis sinne, minne minua pyydettiin.
MS-tautini kuvaan kuuluu voimakas fatiikki. Entinen elämäntapani olisi johtanut nopeasti työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tiedostin, että minun oli pakko muuttaa itseäni, jotta jaksan.
Perehdyin kymmeniä self help -oppaita lukemalla ja kuuntelemalla, sekä aiheeseen liittyviä some-kanavia seuraamalla, omaa jaksamista lisääviin asioihin. Siirsin niitä asioita konkreettisesti omaan arkeen ja muutin toimintaani.
Mitä enemmän ja useammin ruokin aivojani jollakin teemalla, sitä tutummaksi asia tuli. Se siirtyi kuin automaattisesti tapaani olla ja elää. Nyt, vuosia myöhemmin en enää kaipaa entisiä aikoja. Sairastuminen toi niin paljon hyvää!
Suuri muutos johti siihen, että lähdin opiskelemaan.
Valmistun maaliskuussa, naisten päivänä, työnohjaajaksi. Opintojeni aikana olen tehnyt useita harjoitustyönohjauksia sosiaali- ja terveysalan eri tehtävissä työskentelevien kanssa.
Viimeisin ryhmätyönohjaus oli tiistaina erään palvelutalon lähihoitajatiimille. Ohjauksesta kotiin kävellessäni mielessä pyöri yhden hoitajan sanat:
Tää oli niin tärkeetä mulle ja ihan paras alotus työvuorolle. Sain purkaa sen kuolematapauksen teille kaikille. Ku ei näistä jutuista voi kotona tai kavereille kertoo. Eikä täällä kerkee normaalisti tällasia puhuun.
Olen työnohjauksissani huomannut, että moni meistä sosiaali- ja terveysalalla työskentelevistä vahvoista oman alan osaajista ja ammattilaisista tekee työtään suurella sydämellä. Niin suurella sydämellä, että omasta itsestä huolehtimiseen ei tahdo jäädä energiaa eikä aikaa. Siksi lopetan työnohjaukset usein Suvi Bowellanin tekemillä Kiltin voimakorteilla.
Kortit sisältävät vinkkejä, tsemppejä tai voimaa antavia sanoja. Korttien viestit voivat toimia lempeinä muistuttajina siitä, että aina ei tarvitse miellyttää muita. Niiden avulla voi vahvistaa ja rohkaista itseään pitämään omia rajoja ja huolehtimaan itsestä.
Voimakorteista voi löytyä jokaiselle eväitä elämään.
Valitsin nipusta sattumanvaraisesti viestejä ja voit valita näistä itsellesi matkaevääksi kaikki kolme tai vain yhden.
VINKKI-pinosta poimin kortin nro 3: ”Uskomuksilla on iso rooli siinä, millaisena koemme elämän, miten suhtaudumme itseemme ja muihin ja mitä pidämme itsellemme sallittuna ja mahdollisena. Uskomukset eivät ole kiveen hakattuja totuuksia, vaan ajatuksia, joihin olemme oppineet uskomaan. Omat rajoittavat uskomukset voi kyseenalaistaa ja korvata sellaisilla, jotka tukevat hyvinvointia.”
TSEMPPI-pinosta nostin kortin nro 8: ”Suuttuiko joku siitä, että pidit rajasi? Onneksi olkoon, olet ottanut rohkean askeleen kohti itsearvostusta!”
TEHTÄVÄ-pinosta nostin vielä kortin nro 11: ”Tee hauskanpitolista. Me aikuiset emme hassuttele riittävästi. Mikä olisi sinusta hauskaa? Tee lista kaikista päähäsi pälkähtävistä asioista, ja ryhdy tekemään enemmän noita asioita. Se on helppo ja nopea tapa kokea lisää iloa. Mikä ilahduttaisi sinua juuri nyt?”
Päivi
Comentarios