Vuosi lähenee loppuaan ja on jälleen aika pysähtyä vetämään yhteen kulunutta vuotta. Olen ammatillisesti tehnyt rohkeita ratkaisuja ja siirtynyt tekemään pääosin töitä omalla vastaanotollani. Olen joutunut käsittelemään luopumista. Moniammatillinen työ kuntoutuksen parissa on ollut antoisaa ja joku osa minusta kaipaa tuota yhdessä tekemisen riemua. Samanaikaisesti on ollut ihanaa hiljentyä omalle vastaanotolle. Vastaan täysin itse oman työni aikataulutuksesta ja kaikesta muustakin. Vastaanotollani on harmoninen tunnelma. Pieni takka, tuikkukynttilät ja rahilla oleva talja luovat tunnelmaa. Minulle on tärkee, että vastaanotolla on rauhallinen tunnelma, mikä auttaa asiakkaita syventymään ja keskittymään omiin asioihin. Pyrin aikatauluttamaan asiakkaat siten, että liittymiselle ja rauhalliselle kohtaamiselle on riittävästi aikaa.
Olen siirtynyt uusiin vastaanottotiloihin, mikä on ollut yllättävän väsyttävää ja vaatinut sopeutumista. Monet eivät ehkä tule ajatelleeksi, miten tärkeää pysyvyys on terapiatyössä. Psykoterapiassa pyrin siihen, että jokaisella asiakkaalla olisi sama viikoittain tapaamisaika. Tämä lisää turvallisuutta ja auttaa asiakkaita sitoutumaan omien asioiden käsittelyyn. Erilaiset katkokset, joita väkisinkin välillä tulee terapiasuhteen aikana ovat haavoittuvaista aikaa. Niistä on tärkeää pystyä puhumaan avoimesti. Terapiasuhde asiakkaan ja terapeutin välillä on erityinen, ja suhdetta on vaikea verrata oikein mihinkään. Asiakkaista tulee tärkeitä ja merkityksellisiä. Terapiasuhteen päättymisen yhteydessä joutuu käsittelemään myös luopumista, mikä on tämän työn yksi vaikeista puolista.
Myös psykoterapeutit sairastuvat, lomailevat ja eivät valitettavasti ole suojassa myöskään omilta elämän murheilta. Minulta on joskus kysytty, kuka auttaa auttajaa? Psykoterapeutit käyvät säännöllisessä omassa työnohjauksessa, mikä on tärkeä osa tätä työtä. Omaa jaksamista on tärkeää vaalia ja myös terapeutin on tärkeää tunnistaa, milloin on syytä hakeutua sairaslomalle tai järjestellä omaa työtänsä uudelleen. Terapeutit hakevat itselleen tarpeen mukaan hoidollista tukea siinä missä muutkin.
Oman sairauden tai läheisen sairauden kohdatessaan ihminen joutuu käsittelemään paljon luopumista. Sairauden myötä ihminen alkaa katsomaan elämää aivan uudenlaisten lasien takaa. Vaikeimpana hetkenä epätoivo on niin suurta, että elämässä kuljetaan hetki kerrallaan eteenpäin, joskus vain hengitykseen keskittyen. Joskus tulee päiviä, jolloin saattaa saada elämästä hetkeksi taas kiinni. Pienet hetket läheisten kanssa tuntuvat tärkeiltä ja muiden ihmisten huolen aiheet saattavat tuntua vähäpätöisiltä ja joskus jopa turhilta. Tämä vuosi on myös monien asiakkaiden kohdalla pitänyt sisällään paljon luopumista.
Sairaudesta toipuminen, myös hyvinä hetkinä, pitää sisällään luopumista. Sairaus muuttaa ihmisten välisiä suhteita ja uuteen tilanteeseen totuttelu saattaa herättää monenlaisia tunteita. On ihan luonnollista olla väsynyt ja tuntea ärtymystä pitkään jatkuneesta tilanteesta. Huolen väistyessä tilalle tulee paljon muuta käsiteltävää. Monet sairastuneet kantavat paljon sisällään syyllisyyttä eivätkä halua olla taakaksi läheisilleen.
Sairaus ravistelee koko perhettä. Sairastuneen toipumisen myötä läheisille avautuu usein tilaa käsitellä omia tunteita ja tunnistaa omaa väsymystä. Avoin kommunikaatio tässä vaiheessa tuo parhaimmillaan perheen ja läheiset kauniilla tavalla uudelleen yhteen. Tapahtumia ja kokemuksia voi jäsentää yhdessä.
Kokonaisuudessaan on tärkeä vaalia läheisiä ihmissuhteita. Ottakaa aikaa niin itselle kuin myös toisillenne. Mieli vaeltaa herkästi sekä menneessä että tulevaisuudessa. Joulu ja joululoma on mahtavaa aikaa kerääntyä läheisten kanssa yhteen ja vaalia yhdessä oloa.
Pitäkäähän toisistanne huolta!
Jouluterveisin
Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen psykoterapeutti, ja ennen kaikkea kahden ihanan nuoren aikuisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.
留言