Nuori sairastuu MS-tautiin – hoitajan rooli identiteetin myllerryksessä

MS-tautiin sairastutaan usein nuorena. Elämänvaiheessa, jolloin rakennetaan tulevaisuutta, opiskellaan, rakastutaan, haaveillaan perheestä ja kokeillaan siipiä työelämässä. Kun diagnoosi osuu keskelle tätä murroskohtaa, kyse ei ole vain terveydestä ja sairastumisesta – vaan myös identiteetistä, jonka muotoutumiseen pitkäaikainen sairaus jättää oman sävynsä.

MS-tauti ei kysy, missä kohtaa elämää ihminen on. Se ei kysele suunnitelmia, vaan saapuu usein yllättäen. Nuoren MS-potilaan kohtaaminen vaatii siksi hoitajalta erityistä herkkyyttä – ei ainoastaan tiedollista osaamista, vaan myös emotionaalista tarkkanäköisyyttä.

Kuvitellaan nuori nainen, joka on haaveillut äitiydestä. Tai opiskelija, joka on juuri muuttanut toiselle paikkakunnalle ja aloittanut uuden elämänvaiheen. Tulevaisuus, joka vielä hetki sitten oli kirkas ja suuntaa antava, voi muuttua sumuiseksi. Mitä tapahtuu unelmille, kun pitkäaikainen sairaus alkaa  sotkea suunnitelmia?

MS-hoitajan tehtävä ei rajoitu lääkitykseen, laboratoriotuloksiin tai oireiden selittämiseen. Usein tärkeintä on pysähtyä ja kuunnella. Olla aidosti läsnä silloin, kun nuorelta sanat katoavat. Juuri siinä hetkessä hoitaja voi olla se, joka auttaa rakentamaan uudelleen – ei vain arkea, vaan myös toivoa.

Monen nuoren ensireaktio diagnoosiin on järkytys tai MS-tautiin sairastumisen kieltäminen. Ennemmin tai myöhemmin nuoren mieleen nousee kysymys: mitä tämä tarkoittaa minulle – nyt ja jatkossa? Vastaus ei ole yksiselitteinen, eikä sen tarvitsekaan olla heti selvillä. Olennaista on, että keskustelulle annetaan tilaa, kun nuori on siihen valmis.

MS-hoitaja voi tukea nuorta monin tavoin, kuten tunnistamalla yksilölliset tarpeet ja hyväksymällä erilaiset tavat reagoida. Ohjaamalla vertaistuen ja luotettavan tiedon äärelle kiirehtimättä. Puhumalla myös toiveista ja mahdollisuuksista, ei vain rajoitteista.

Hoitajan rooli ei ole olla kaiken tietävä asiantuntija, vaan turvallinen ammattilainen, jolle voi puhua ja jonka tuki kantaa. Toivo ei synny suurista sanoista, vaan pienistä, merkityksellisistä teoista. Kysymyksistä, jotka alkavat: "Miltä sinusta tuntuu?", "Mitä sinä itse ajattelet tästä?" tai "Mitä sellaista haluaisit vielä kysyä tai sanoa, josta emme ole keskustelleet?"

Tärkeintä on luottaa siihen, että nuori löytää kyllä oman polkunsa – vaikka matkassa kulkeekin nyt uusi, pysyvä matkakumppani nimeltä MS-tauti.

Jan Holmberg on sairaanhoitaja (YAMK), tietokirjailija, kouluttaja ja bloggaaja. Hän on terveydenhuollon monitoimimies, jonka ideat syntyvät pienistä asioista ja päätyvät usein elämää syleileviksi blogipostauksiksi. Jan on blogin vakituinen kirjoittaja, joka pyrkii hurmaamaan lukijat kirjailijan tinkimättömyydellä, psykiatrisen sairaanhoitajan avarakatseisuudella ja kouluttajan innolla.