top of page
  • Elämässä.

Oma aika – itsekästä vai tervettä itsekkyyttä?




Jos kysyn sinulta, onko itsekästä, kun äiti haluaa omaa aikaa toteuttaakseen itseään, mitä vastaisit? Entä jos kysyn, onko itsekästä, jos lapsi, nuori, viisikymppinen tai eläkeläinen vastaavasti haluaa omaa aikaa, jotta voisi toteuttaa itseään?


Tämä on varmaan ikuisuuskysymys ja riippuu täysin henkilöstä, miten asiaan suhtautuu. Me kun jokainen ajattelemme ja toimimme tietoisesti tai tiedostamatta omasta historiasta käsin; kokemuksistamme, elämästämme, totutun ja opitun pohjalta. Kuinkas muutenkaan?


Elämässä on erilaisia vaiheita.

Ruuhkavuodet on erittäin tuttu käsite, mutta onhan niitä myös muita haastavampia ajanjaksoja. Aika, jolloin sairastaa ja käy hoitoja läpi tai hakee oikeanlaista lääkitystä, aika, jolloin on vaikeaa ihmissuhteissa tai vaikka aika, jolloin on töissä kiireistä ja sen päälle luottamushommia.


Toisissa vaiheissa oman itsensä toteuttaminen on luontaisesti helpompaa ja ehkäpä sen vuoksi myös yleisesti hyväksyttävämpää kuin toisissa.


Herkkänä ja kilttinä ihmisenä tiedostan olevani altis ympäristön vaikutukselle. Siksi olen yrittänyt tietoisesti opetella kiinnittämään huomiota siihen, miten ajattelen ja miksi. Minkälaisessa ympäristössä voin avoimesti olla omaa mieltä? Ajattelenko todella näin? Vai ajattelenko siksi näin, kun joku toinenkin ajattelee?


Joku julkkis, jota ihailen ja someseuraan, isä tai äiti, puoliso, opettaja, uskonnollinen tai katsomuksellinen vaikuttaja… Kumpuaako ajatukseni jonkun toisen vaikutuksesta tai pahimmillaan painostuksesta ja aivopesusta? Jos niin on ja sisimmässäni ajattelen toisin, miltä tuntuisi sanoa se ikioma ajatus ääneen?


Itsensä toteuttamisen teema on ikuisuuskysymys

Olen halunnut muuttaa käsitystä itseni toteuttamisesta uudenlaiseksi, terveemmäksi. Esimerkkki: aiemmin olin hyvin voimakkaasti sitä mieltä, että itse on pärjättävä, onhan se elämä omaa. Jos juuri nyt on vaikeampi ajanjakso, kyllä se helpompi vielä joskus availee oviaan. Sitä kohti vaan, vaikka pää kainalossa, niin ne muutkin tekee.


Nykyisin haluan ajatella pikemminkin niin, että kun kerran elämässä ollaan kiinni 24/7/365 niin kauan kuin elinvuosia riittää, on erittäin tärkeää välillä hellittää, kuunnella ja toteuttaa itseään.


Jos mieli vaatii omaa aikaa ja hyppyä hetkeksi oravanpyörästä pois, silloin kannattaa tehdä niin. Ruuhkavuosien keskellä se vaatii järjestelyä – ehkä kovastikin ei-sanan käyttöä, omien rajojen asettelua ja niistä kiinni pitämistä. Se ei ole itsekästä vaan päinvastoin. Kun itse voi hyvin, kaikki ympärillä aistivat sen ja silloin hyvä leviää muihinkin.


Tämä on tervettä ja se on vastuullista itsekkyyttä.


Päivi

 

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page