Ajelen töistä kotiin ja radiosta pauhaa Popedan pitkä, kuuma kesä. Hymy nousee huulille ja tämä kappale vaan toimii aina. Varsinaiseen kesälomaan on vielä aikaa ja yritän kerätä motivaatiota kesän töiden tekemiseen. Odotettu kesäloma alkaa heinäkuussa. Yritän pysähtyä nauttimaan auringon säteistä oman pihan riippukeinussa, ja tämä pieni hetki tuntuu tärkeältä. Sininen taivas houkuttaa seuraamaan. Pihapiirissämme on vanhoja isoja tammia ja mäntyjä, joiden oksilla oravat tykkäävät juosta. Voisin tuijottaa niiden puuhia, vaikka kuinka pitkään. Naapurin puolelta kantautuu nenään maalin tuoksua ja hetkessä piha-aita näyttää kuin uudelta. Oma löhöily tuntuu tässä kohtaa laiskottelulta, mutta yritän antaa ajatuksiani mennä ja tulla. Onhan tää nyt vaan niin siistiä tässä köllötellä, tekemättä mitään.
Ajankohtainen tilanne jakaa vahvasti ihmisten mielipiteitä. On ollut ihanaa kuunnella vastaanotolla asiakkaiden kesäsuunnitelmia. Kekseliäisyys on selvästi lisääntynyt, ja tutussa kahvilassa käynti pitkän tauon jälkeen on ollut monille kesän kohokohta. Jäätelökioskeilla asiakasvirtaa riittää ja ihmiset uskaltavat tällä hetkellä liikkua huomattavasti enemmän. Eräät kekseliäät nuoret aikuiset ovat järjestäneet omia metsäbileitä, johon on voinut osallistua oman kaiuttimen kanssa neljän viiden hengen ryhmissä turvavälit huomioiden. Ihanaa luovuutta kerrassaan. Aika monet suunnittelevat viettävänsä kesän kotikaupungissa tai Suomen matkailusta nauttien.
Osalle ihmisistä kuuma kesä on tuskaista aikaa. Helle saattaa jopa piinata monien pitkäaikaissairaiden arkea. Mieleeni tulee viime vuotinen blogi-kirjoitukseni kuumuuden vaikutuksista. Viime vuosi oli poikkeuksellisen kuuma ja ihmiset hakeutuivat pankkeihin ja kauppoihin viilentyäkseen. Hellettä näyttäisi piisaavan tänäkin vuonna. MS- sairauden osalta helle voi vaikeuttaa liikkumista ja vaikuttaa näkökykyyn. Arkisten askareiden hoitaminen voi tuntua tuskaiselta, ja moni etsii mielellään varjopaikkoja. Eräs MS-tautia sairastava asiakkaani on joutunut luopumaan hiljattain tärkeästä liikuntaharratuksestaan voinnin heikkenemisen myötä. Sopeutuminen tällaisiin asioihin ei aina ole helppoa ja rinnalla kulkeminen tuntuu todella tärkeältä. Keskustelemme siitä, miten helposti toiset vähättelevät tällaisia asioita. Asiakkaani toteaa: ” Yksikin kaveri oli tokassut pihalla, että mitä sä nyt tollasta surkuttelet, lähde vaikka kävelemään”. Tuossa kohtaa ois tehny mieli sanoa muutama valittu sana.” Kuunteleminen olisi riittänyt, ei ideoiden jakaminen.
Maatessani riippukeinussa huolestuneen näköinen naapurini kastelee omaa pihaansa pää painuksissa. Hän ei yleensä kerro omista asoistaan, mutta tällä kertaa hän kertoo kumppaninsa vakavasta sairastumisesta ja tulevasta leikkauksesta. Kotona tunnelma on kipujen vuoksi kireä. Pihan kasteleminen tuo hetkeksi toivottua lepoa kumppanista ja kaikesta muustakin. Tarjoan hänelle apua, jos vain jotakin voin tehdä. Naapurini kiittää avun tarjoamisesta ja toteaa pärjäävänsä kyllä. Mietin miten helposti sitä tulee sanottua, että ei tässä mitään apua tarvita. Mieleeni tulee vastaavanlaisia tilanteita, joissa olen itsekin kieltäytynyt avun vastaanottamisesta, vaikka se tarpeeseen olisikin tullut. Tällaisissa tilanteissa voisi olla ihan hyvä, vaikka hieman ilahduttaa toista. Muistan kerran, kun ystäväni toi minulle vastaleivottuja korvapuusteja. Se tuntui upealta. Pidetään toisistamme ja metsän eläimistä huolta.
Ihanaa kesäaikaa teille kaikille Popedan tahtiin.
Hän oli tosi upee näky lyhyessä kesämekossaan. Mä hänet rantatiellä näin. Ajoin satamaan päin. Hän nousi satulaan. Pojat rannalla kulkevat ylpeinä, se naisia naurattaa. Aurinko selkää polttaa, jään sisältä sulattaa. On pitkä kuuma kesä ja mä aion elää sen. Pitkä kuuma kesä, sen sain, se mullisti mun maailman.
Terkuin Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen psykoterapeutti, ja ennen kaikkea kahden teini-ikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.
コメント