Kokemuksella yhtä matkaa

 

Sanotaan, että yhteiskunnallinen muutos vaikuttaa nyt erityisen voimakkaasti sosiaali- ja terveysalaan. Urani aikana tämän päivän ongelmat, lama, säästöt, supistukset ja priorisoinnit ovat olleet tuttuja ilmiöitä. Tämän kokemiselta eivät välty myöskään potilaat, he, joita varten olemme, joiden vuoksi työskentelemme, tulemme työpaikallemme. Myös MS-tautia sairastavien potilaiden hoidon ja ohjauksellisten menetelmien kehittyminen on tuonut työyhteisöihin  - ja hoitotyön kaiken kaikkiaan! - uudenlaisia haasteita ja kehittämistarpeita.

 

Jokainen potilas on yksilö, hänellä on omat yksilölliset tarpeensa, ja jokaisen (MS-tautia) sairastavan sairaus on omanlaisensa. Myös mahdollisuudet selvitä ja sopeutua sairauden kanssa vaihtelevat. Olen usein pohtinut, minkälaista hoitajaa MS-tautiin sairastunut tarvitsee rinnalleen matkansa varrella? Mielestäni tieto, taito ja asenne ovat ne tärkeimmät, ratkaisevat tekijät.

 

TIETO. Tietoa on tarjolla paljon. Sen mahdollistavat kehittynyt teknologia ja  säännölliset koulutukset. Meiltä hoitajilta vaaditaankin, että olemme hektisesti ajan tasalla hoitaessamme potilaitamme. Toisaalta, erikoistuminen suppeaan erikoisalaan helpottaa tiedon tulvaa. Hoitaja, joka omaa vahvan oman alansa tietoperustan tuottaa potilailleen hoitosuhteessa turvallisuutta. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikkea tietoa ei opita kirjoista ja tietokannoista.  On olemassa myös muita tiedon muotoja: persoonallisuus, työkokemus, elämänkokemus ja itsetuntemus. Nämä tuottavat meille jatkuvasti ns. hiljaista tietoa, joka on olennainen osa hoitotyötä. Hiljainen tieto on alitajuista tietoa. Se tulee tiedostetuksi oivalluksina, intuition hetkinä, jolloin voin tuntea vaiston varaisesti, miten minun tulee tilanteessa toimia. Kokemuksen myötä vahvistunee myös uskallus luottaa intuitioon.

 

Tiedon suhteen on myös hyvä muistaa, että vaikka potilaat hankkivat nykyään tietoa laaja-alaisesti, olemme me sairaanhoitajat tärkeässä roolissa oikea-aikaisen ja määrällisesti sopivan tiedon jakamisessa.

 

TAITO. Taito on toinen keskeinen osatekijä. On varmasti selvää, että pelkällä teoriatiedolla emme selviä työstämme. Tarvitsemme monenlaisia taitoja kohdatessamme ja hoitaessamme potilaita. Henkisiä taitoja, kädentaitoja ja elämänkokemuksellisia taitoja. Ja näitähän kartutamme jatkuvasti toimiessamme hoitotyössä potilaidemme parissa! Vuorovaikutustaidot arvostan itse korkealle, ja niitä olen työurani aikana harjoitellut. Koskaan ei voi sanoa olevansa täysin vuorovaikutustaituri. Kun on karttunut vahva kokemus taidosta, on helppo keskittyä potilaan kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen. Itsensä likoon laittaminen ja heittäytyminen potilaan kohtaamiseen tuo tyydytystä onnistuneena hoitotapahtumana.

 

ASENNE. Tiedolla ja taidolla varmasti selviämme työpäivästämme, mutta todennäköisesti niin potilas kuin hoitajakin voisi kokea kohtaamisen melko neutraalina, kliinisenä ja tunteettomana. Joudumme usein äkillisiin ja kiperiinkin tilanteisiin, jossa täytyy toimia eikä voi pohtia ja jahkailla, täytyy vain päättää ja toimia tiedon ja taidon varassa. Sen me kuitenkin teemme erilaisella työotteella riippuen siitä, onko kyseessä kokenut tai kokematon hoitaja. Teemme työtämme myös omalla persoonallamme, johon vaikuttavat voimakkaasti tieto, taito ja elämänkokemus. Edellä mainittujen myötä asenne on vahvasti läsnä työssäni suhteessa potilaisiin, työkavereihin ja elämääni. Kuulen usein sanottavan, että "sillä on asenne kohdallaan...tai sitten ei". Positiivinen asenne työyhteisössä vaikuttaa myönteisesti koko työyhteisön toimintaan. Tämä heijastuu myös potilaisin!

 

Yhteinen tavoitteemme, potilaan hoidon hyvä laatu, edellyttää laajaa ja kattavaa kollegiaalista asennetta muun muassa perehdyttämiseen, perehtymiseen ja mentorointiin. Asenteita ja arvoja tulee pohtia myös yhteisesti työyhteisössä - mitkä ovat meidän arvomme ja asenteemme, miten työmme teemme? Hyvästä työtoveruudesta saavat osansa myös potilaat. Kitkaton yhteistyö hoitohenkilökunnan välillä luo hyvän käsityksen organisaatiosta ja sen toiminnasta, potilaiden luottamus lisääntyy. Hyvä työilmapiiri vaikuttaa myös työssä viihtymiseen, mikä myös osaltaan edesauttaa tärkeimmän tavoitteemme toteutumista! Toivon, että kohtelet työtoveriasi kohteliaasti ja välittävästi. Anna hyvän kiertää.

 

Tänään, jo pitkän tien neurologisessa hoitotyössä kulkeneena, ymmärrän ja tunnen työni upeat puolet. Haluan pysähtyä ja olla vahvasti tässä ja nyt sillä elämänkokemuksella, tiedolla ja taidolla, mitä arki on tuonut mukanaan. Siihen on kuulunut tuhansia kohtaamisia, tilanteita, ihmisiä, kohtaloita, jotka ovat pysäyttäneet miettimään ja opettaneet itseäni elämän eri osa-alueilla. Kokemukseni on kasvattanut minua sairaanhoitajana, äitinä, läheisenä, ystävänä ja työtoverina. Muuttuvassakin, taloudellisesti haasteellisena aikana, tässä tietoteknistyvässä yhteiskunnassa.

 

Riitta Brotherus, MS-hoitaja

 

Riitta Brotherus on kokenut MS-hoitaja, neurologisen hoitotyön sairaanhoitaja Oulusta, OYS:n neurologian poliklinikalta. Riitalla on usean vuoden kokemus myös Suomen MS-hoitajat ry:n hallitustyöskentelystä ja yhdistyksen koulutustyöryhmän vastuuhenkilönä. Riitta kirjoittaa potilaskohtaamisista, kollegiaalisuudesta ja hiljaisesta tiedosta. Tämä kirjoitus on osa Riitan vuonna 2009 kirjoittamaa "Kokenut kollega rinnalla kulkijana" -kirjoitusta, jonka hän esitti MS-hoitajat ry:n Syysopintopäivillä kysesisenä vuonna.

 

Share on Facebook
Please reload