Kesä ja rauhoittumisen aika

6.7.2017

Kuntoutuskeskuksia voisi luonnehtia muurahaispesiksi. Käytävillä on välillä ruuhkaa, kun työntekijät ja kuntoutujat kulkevat kuntoutuksen ohjelmien rytmissä. Talossa on ihanaa säpinää. Työkaverin iloinen tervehdys tai kuntoutujan hymy kesken työpäivän saa kiitollisuuden tunteen. Saan tehdä tätä työtä yhdessä rautaisten ammatilaisten kanssa, ja ennen kaikkea yhdessä. Mikään viikoista ei ole samanlainen, mikä tekee tästä työstä mielenkiintoista.

 

Vuoden alussa starttaamme aina uutta toimikautta. Ensimmäiset kevätauringon säteet tuovat toivoa, ja auttaa jaksamaan kevään tuomien kiireisten työviikkojen keskellä. Joskus minusta tuntuu kuin tekisin matkaoppaan työtä. Joissakin kuntoutusmuodoissa saan olla mukana aloituskeskusteluissa ja esitellä kuntoutuskeskuksen fyysisiä tiloja. Hotellimiljöö luonnon keskellä on kaunis jokaisena vuoden aikana.  Kevään edetessä pidemmälle monen työntekijän mielessä alkaa siintää ajatus tulevasta kesätauosta ja kesälomasta. Tätä kirjoittaessani saan nauttia ihanasta Suomen kesästä, ja hetken levähtää.

 

Minulta usein kysytään, miten jaksan tehdä työtäni ja kohdata ihmisten vaikeita elämätilanteita, sairastumista ja siihen liittyviä tunteita. Uskon siihen, että tällä alalla toimiminen on monelle jonkinlainen kutsumus. Monilla on omakohtaisia kokemuksia, mitkä antavat työn tekemiseen syvyyttä, ja herättävät tarpeen tukea muita. Kokemukset oman haavoittuvuuden kohtaamisesta, avun vastaanottamisesta, omien rajojen tunnistamisesta ja selviytymiskeinojen löytämisestä ovat tarpeellisia. Koen kuntoutuspsykologin työn selkeänä ja tarkkarajaisena, mikä tukee myös omaa työssä jaksamista. Työssä keskitytään kuntoutuksen tavoitteisiin, ja pyritään tukemaan arjen työ- ja toimintakykyä. Vaikka teemmekin vakavaa kuntoutusta, on loma-aspekti kaikissa kuntoutuksissa helposti läsnä. Kuntoutukseen osallistuminen antaa mahdollisuuden irtaantua arjesta ja keskittyä täysin omiin asioihin. Em. vaikuttaa siihen, että saamme lähtökohdallisesti työskennellä usein hyvin motivoituneiden ja kiitollisten kuntoutujien kanssa. Saan käyttää työssäni paljon luovuuttaa työskennellessäni erilaisten ryhmien ja yksilökuntoutujien kanssa. Olen löytänyt työn, jossa saan käyttää omia vahvuuksia, ja toisaalta nykyisin myös tiedostan oman rajallisuuteni ja sen, että minkälaista työtä en halua tehdä.

 

Tässä työssä vaikeimmat tilanteet varmaan liittyvät omaan epävarmuuteen ja siihen liittyvien tunteiden ja ajatusten kohtaamiseen. Tällä alalla ei koskaan voi olla valmis, mikä kiehtoo kaikessa sen vaativuudessaankin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen oppinut tiedostamaan, että hyvinvointiin liittyy myös ne kaikkein vaikeimmat tunteet, niiden kohtaaminen ja hyväksyminen osaksi elämää. Monesti koemme itsemme erilaiseksi, oudoksi tai vaillinaiseksi tuntiessamme ahdistusta, alakuloa tai vaikeita tunteita. Kaikilla tunteilla on kuitenkin oma tärkeä tehtävänsä, eikä ole tarpeenkaan yrittää tavoitella ikuista onnellisuutta tai jatkuvaa hyvänolon tilaa. Uskon myös siihen, että vaikeat elämäntilanteet tuovat esille keskeneräisyytemme, ja mahdollistavat henkisen kasvun ja voimistumisen. Jälkikäteen voimme usein havaita, että vaikeuksien myötä meillä on ollut mahdollisuus oppia itsestämme jotain uutta.

 

Epävarmojen hetkienkin jälkeen tulee päivä, jolloin voin taputtaa olkapäälle ja todeta: ”well done”. Kiitollisuus ja itsemyötätunto eivät aina luonnistu, mutta hei, ei se haittaa. Pyrin olemaan riittävän usein paras versio itsestäni.

Yksi toimikausi on jälleen takana ja olen monta kokemusta rikkaampi. Päivääkään en vaihtaisi pois. Toivottavasti lukijat olette viihtyneet matkassani mukana. Nyt on aika levähtää, nauttia auringon säteistä, kalastuksesta, yhdessä olosta ja tekemättömyyden tilasta. Pitäkäähän huolta itsestänne ja läheisistänne.

 

Kesäterveisin

Heidi

 

Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen lyhytterapeutti, ja ennen kaikkea kahden murrosikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.

Share on Facebook
Please reload