MS ja ahdistus

12.1.2018

 

Kuntoutusryhmässä on iloinen puheen solina, naurua ja välittämistä. Tunnelma muuttuu nopeasti syvempiin keskusteluihin. Tänään monet haluavat kysellä ja jakaa ajatuksia pimeän vuodenajan vaikutuksesta. Eräs kuntoutujista toteaa kärsineensä aina vaikeasta kaamosmasennuksesta ja ahdistusherkkyydestä. MS- sairauden myötä syksyisin ja talvisin on ollut entistä vaikeampaa. ” Välilllä vaan ahdistaa, ilman erityistä syytäkään”. Ahdistuksen aiheita on monia. Osalla ahdistusta aiheuttaa hyvin arkiset asiat ja vastoinkäymiset. Ajoittain kauppaan lähteminenkin tuntuu liian suurelta vaatimukselta. Eräs rouva kertoo, ettei aina jaksa siivota kotia tai pestä pyykkiä.

 

Sairauden etenemiseen tai pahenemisvaiheisiin liittyvät pelot lisäävät myös ahdistusta. Eräs nainen toteaa suurimman ahdistus- jakson liittyneen yksinäisyyteen. ” Minulla on välillä sellainen olo kuin olisin unohdettu tai vaimennettu ullakko”. MS- sairauden myötä monilla on kokemuksia tärkeiden ihmissuhteiden menettämisestä. ”Sattuu todella paljon, kun omat läheiset eivät enää tule käymään”. ”Kumpa kaikki olisi niin kuin ennen”. Parisuhteeseen liittyvät haasteet ovat monelle tuoneet ahdistusta ja pahaa oloa. Jouluna ja vielä joulun jälkeenkin tunteet ovat herkemmin pinnalla. Tällöin tärkeät ihmissuhteet tai yksinäisyyden kokemukset korostuvat. Entä jos ei olekaan ketään tärkeää ihmistä, jonka kanssa jakssa arjen iloja ja suruja yhdessä. Olemme perustarpeiden äärellä. Monet ovat nauttineet kynttilän valosta ja mahdollisuudesta käpertyä torkkupeiton kanssa sohvalle, villasukat jalassa. Hiljainen ääni takaa toteaa:”Teetä ja sympatiaa, se on parasta”. 

 

Jaan ryhmäläisille kehon kuvan, jonka avulla on mahdollista tutkia ja ilmaista erilaisia tunteiden ilmenemismuotoja kehossa. Tunteet ovat hyvin universaaleja, ja ihmiset ympäri maailmaa liittävät tunteita hyvin samalla tavalla kehon eri osiin. Masennusta monet ihmiset kuvaavat hyvin kokonaisvaltaisena olotilana, joka tuntuu päästä varpaisiin. Ahdistus on hyvin kehollinen kokemus. Ahdistus saattaa tuntua pistona rinnassa. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että ahdistus tuntuu rinnan ja keuhkojen alueella, painavana ja voimakkaana tuntemuksena. Keskustelemme millaisia värejä erilaiset tunteet herättävät. Eräs kuntoutuja värittää rinnan alueelle mustan pallon. ”Ahdistus on kuin solmukohta, joka odottaa ratkaisua auetakseen”. Ilmaisu on hyvin kuvaava.  Ahdistus voidaan nähdä suojaavana tunteena, joka auttaa meitä selviytymään monenlaisista tilanteista. Ahdistus saattaa viedä paljon voimavaroja ja vaikuttaa myös ajatteluun ja käyttäytymiseen. Ahdistus on kuitenkin ennen kaikkea kehon viisautta viestittää meille, että jokin asia tai tilanne ylittää kestokyvyn. Joskus saatamme kohdata myös yleistynyttä ahdistuneisuutta, jolle ei välttämättä löydy niin selkeää kohdetta. Ahdistuksen alla on usein primaaritunteena pelon tunne. Kun ihminen tunnistaa oman pelkonsa, ja saa tarvitsevansa tuen, ahdistuksen tunne usein väistyy.

 

Monille ahdistus herättää suurta huolta, ja tuo pelon oman mielenterveyden järkkymisestä. On tärkeää säilyttää mielenkiinto ja uteliaisuus oman kehon toimintaan. Löytää keinoja, joiden avulla rauhan ja turvallisuuden kokemus palautuu. Huomion siirtäminen omaan hengitykseen auttaaa kehon säätelyssä. Toiset kaipaavat rinnalleen toisen ihmisen läheisyyttä tai mahdollisuutta puhua.

 

Lopuksi päätän valita ryhmälle musiikkikappaleen. Tässä ryhmässä on paljon oman elämänsä tähtiä. Kuuntelemme Juha Tapion kappaleen: Sinun vuorosi loistaa.

 

Hei, älä turhaan jää, seinän viereen kulkemaan. Kutsuttuna juhliin, kynnykselle seisomaan. Jos katsoa sä voisit, niin kuin minä katson sua. Sun ei koskaan, enää tarvitsisi piiloitua. Anna minun nähdä sun kasvosi, nähdä kuinka valosi loistaa. Anna minun kuulla sun äänesi, kuulla kuinka ilosi soi. Anna sateen huuhtoa surusi, anna tuulen helmoja nostaa. Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa.

 

Kuka opetti sua, maata kohti katsomaan. Että parempi ois, varovasti rakastaa. Älä luule että ainut, oisit jota pelottaa. Täs on toinen, ja se toinen sua odottaa. Anna minun nähdä sun kasvosi, nähdä kuinka valosi loistaa. Anna minun kuulla sun äänesi, kuulla kuinka ilosi soi. Anna sateen huuhtoa surusi, anna tuulen helmoja nostaa. Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa. Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa.

 

Näihin tunnelmiin on mukava päättää tämä työviikko. Ihanaa Uutta vuotta kaikille.  Pitäkäähän itsestänne huolta.

 

Heidi

 

Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen lyhytterapeutti, ja ennen kaikkea kahden murrosikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.

 

 

Share on Facebook
Please reload