Muruni mun

1.2.2018

 

Nyt se on totta: olen löytänyt täydellisen Murun!

 

Muutama vuosi sitten en olisi vielä voinut kuvitella saavani Murua elämääni, mutta nyt kuitenkin olemme erottamaton pari. Tavatessamme ensi kerran, Muru vei minulta jalat alta! Luotamme toinen toisiimme ja Murun sylissä on turvallista olla. Muru ei huomauttele sopimattomasta pukeutumisesta tai sotkuisista hiuksistani. Muruni ei valita rahankäytöstäni, ei kärsi päänsärystä eikä narise huonoista keleistä. Muru vie minut minne haluan ja koska haluan. Itseasiassa Muruni rohkaisemana olen nähnyt ja kokenut paljon hienoja juttuja, jotka muuten olisi jäänyt haaveeksi. Muruani ei MS-tautinikaan haittaa, itseasiassa sitä kautta tapasimmekin. Muru on pyörätuolini.

 

Puhuttaessa liikuntarajoitteisista ihmisistä, usein kuulee sanottavan "tuomittu pyörätuoliin“. Ei, ei, ei! Pyörätuoli ei ole tuomio , se on mahdollistaja, joka tekee liikuntarajoitteisesta henkilöstä tasa-arvoisemman. Usealle MS-tautia sairastavalle liikkuminen väkijoukossa tai ihan vaan kodin lähistöllä on huonontuneen tasapainon ja/tai kävelykyvyn takia uuvuttavaa, ehkä jopa mahdotonta. Istumapaikkoja on rajoitetusti tai niitä ei ole silloin, kun sellaista kaipaisi. Ilman pyörätuolia oman selviytymisen/jaksamisen tuoma epävarmuus aiheuttaisi reissun väliin jättämisen ja kotisohvan valitsemisen. Ja sehän on se huonompi vaihtoehto!

 

Kolmannesta kortisonipulssista toivuttuani pyysin apuvälinelainaamosta lainaksi Pentti-peruspyörätuolia (Murun edeltäjä). Hoidon jälkeinen kortisonikrapula oli aiemmin tehnyt minusta lähes toimintakyvyttömän muutamaksi päiväksi. Päätin opetella liikkumaan pyörätuolilla ollessani hyvässä kunnossa, sillä näin osaisin paremmin arvioida paljonko se vie voimiani ja mitä mahdollisuuksia se avaa minulle ollessani seuraavan kerran toipilaana. Suurin motivaattorini pyörätuolilla liikkumisen opetteluun oli vähentää riippuvuuttani lähimmäisteni avusta. Seuraavan kortisonipulssin jälkeen palautuminen oli helpompaa: pääsin aiemmin pois neljän seinän sisältä Pentin sylissä! Enkä vain pihalle, vaan myös kauppareissulle ja kahvilaan!

 

Aaltoileva MS-tautini heikentää ajoittain jalkojeni toimintakykyä ja pyörätuolipäiviä on alkanut kertyä. Pentti-perustuoli vaihtui Muruun, jonka syli on mittojeni mukaan säädetty. Lisäksi Murun molemmissa pyörissä on ladattavat kelaustehostajat, joiden ansiosta kelaaminen on huomattavasti kevyempää normituoliin verrattuna. Yhdellä latauksella matkaa taittuu 16 kilometriä, jopa kymmenen kilometrin tuntivauhdilla. Ennen Muruani Ikean käytävillä kelaillessani kaverini joutuivat odottelemaan minua. Nyt porhallamme Murun kanssa keulilla ja huutelen perääni "miksi vammainen saa aina odottaa!"

 

Katja

 

Katja Oksa on kokemuskouluttaja vailla vertaa. Hän on positiivisesti asioihin suhtautuva, läpi harmaan kiven menevä elämän pikkuasioista nauttiva puuhastelija ja pohtija. Luova, iloinen ja innokas nainen, jota MS-tauti ei ole lannistanut. Kokemuskouluttajana Katja toivoo voivansa helpottaa vastasairastuneiden sopeutumista ja kehottaa jo pidempään sairastuneita elämään mahdollisimman täysillä MS-taudista huolimatta. 

 

 

Share on Facebook
Please reload