Kevätpörriäinen

12.4.2018

 

Avaan vastaanottohuoneen oven ja vastassa on iloinen tervehdys jälleennäkemisen riemuksi. Ennen tapaamisen alkua vaihdan asiakkaan kanssa ajatuksia kevään tulosta. Vastaanottohuoneen ikkunasta tulvii samanaikaisesti kevätauringon säteitä, jotka lämmittävät huoneen ilmaa.  ” Täällähän on suorastaan kuuma”. Ihmettelemme yhdessä, miten vuodesta toiseen talvi yllättää aina autoilijat, ja kevätauringon saapuminen saa meidät ihmiset hyvälle tuulelle ja aidosti ilahtuneeksi. Ihmiset puuhailevat pihoillaan ja etsivät luonnosta kevään merkkejä. Talkooviestit tulvivat sähköposteihin ja myös työpaikoilla herää toive yhteisestä tekemisestä ja siivoamisesta.

 

Mieleeni tulvii lapsuuden muisto Kevätpörriäisestä, joita myytiin ovelta ovelle. Kyseessä on Helsingin alakoulujen perinteinen kevätlehti, jolla on edelleen vahvat perinteet. Lehdessä julkaistaan koululaisten tekemiä kirjoituksia ja piirroksia. Muistan vieläkin elävästi tuon jännityksen ja lehtien myyntitilanteen. Rimpautan ovikelloa ja kysyn aavistuksen jännittyneenä: ” Haluatko ostaa kevätpörriäisen?”

 

Kohtaamiset eivät aina sujuneet mukavasti ja vastassa oli monenlaisia tilanteita. Toiset vetivät oven tiukasti kiinni ja hermostuivat päiväkahvin häirinnästä. Onneksi vastassa oli usein myös lempeitä, iloisia ja hymyileviä kasvoja. Monet odottivat Kevätpörriäisen saapumista. Oppilailla lehden tuloon liittyi jännitys, löytyykö lehdestä omaa kirjoitusta tai piirustusta. Kevään tulo toi koulun pihoille enemmän tekemistä.  Erilaiset pihaleikit, ruutuhyppelyt ja hyppynarut kaivettiin esille hyvissä ajoin. Lisäksi oli aivan mahtavaa, kun sai uudet kevätlenkkarit.

 

 

Jo pienenä lapsena oli helppo oivaltaa, ettei kaikille ihmisille kevät ole lempivuodenaika. Säällä ja vuodenajoilla on erilainen vaikutus meihin ihmisiin, ja suhtaudumme säähän kokonaisuudessaan hyvin eri tavalla. Loma-aikoina pystymme helposti olemaan arjessa läsnä, nauttia luonnosta ja rauhasta. Keväällä ihmiset ovat herkästi  väsyneitä ja toiveissa siintää ajatus ja odotus kesälomasta. Terveydenhuollossa kevät on usein kiireistä aikaa. Monet kuitenkin nauttivat keväästä ja lisääntyneestä valon määrästä.

 

Keskustelumme siirtyy ihmissuhteisiin ja erilaisiin vuodenaikoihin liittyviin velvollisuuksiin. Asiakkaan puheessa kuuluu monenlaisia muistoja maanviljelysperheen tyttärenä olemisesta. Arki on lapsuudesta asti täyttynyt kotitöistä, pellolla olemisesta, leipomisesta ja aherruksesta. Vuodenajat rytmittävät maanviljelijän arkea erilaisilla työvaiheilla. Kukon lauluun ei ollut aina mukava herätä, ja työn täyteinen aamu odotti tekijöitä. Aamuisin ei ollut mahdollisuutta huudella sängyn pohjalta, ettei jaksa vielä herätä. ” Arjen velvollisuudet rytmittivät arkea, satoi tai paistoi”. Herättelen pohtimaan, millainen merkitys kokemuksilla on tänä päivänä? Kovassa työn, tekemisen ja vaatimusten kulttuurissa kasvaminen muuntuu herkästi sisäiseksi vaatimukseksi. Kyllähän siinä on kasvanut periksiantamattomuutta ja sinnikkyyttä. Joskus muiden toiveet saattavat ajaa kuitenkin liikaa omien tarpeiden edelle. ”Miten sitä pystyisi nauttimaan kustakin vuodenajasta ilman jatkuvaa painetta tekemättömistä töistä? "

 

Luonnossa liikkuminen on hyvä ankkuri läsnäolevaan hetkeen. Työpäivän jälkeen ajan kotipihaan. Ihastun suunnattomasti meidän kotipihalla pörräävistä kevätpörriäisistä. Naapurin lapset ovat kaivaneet polkupyöränsä esille. Meno on riemukasti. Pihalla on taas säpinää, ja mukava keväinen puuhastelu on käynnissä. Pieni kohtaaminen lasten kanssa tekee minut iloiseksi. Tässä ollaan elämän ytimessä.

 

Ihanaa kevättä kaikille!

 

 

Heidi

 

 

Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen lyhytterapeutti, ja ennen kaikkea kahden murrosikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.

 

 

Share on Facebook
Please reload