MS ja kuumuus

2.8.2018

Istuskelen vastaanotolla tuulettimen tasaisen hurinan keskellä. Kuumuus vaikuttaa selvästi ajatteluun ja keskittymiskyky on koetuksella. Töiden tekemisestä ei tunnu tänään oikein tulevan mitään, tauoista huolimatta. Kipaisen töiden jälkeen pankissa hakemassa teini-ikäiselle tyttärelleni tilattua korttia. Astun sisään: ”Ihana viileys”.

 

Huomaan ihastelevani sitä, että joillakin on työpaikoilla koneelliset ilmastoinnit. Sisälle pankkiin saapuu vanhempi liikuntarajoitteinen mies, joka kertoo käyvänsä päivittäin pankissa ja kaupoissa viilentämässä itseään. Puheesta on vaikea saada selvää ja ehdotankin hänelle istahtamista penkille. Juomapulloa ei näy missään. Usein pankkien varustuksiin kuuluu juoma-automaatit, mutta tänään sellaista ei näkynyt. Pyysin pankkivirkailijalta apua veden saamiseksi. Mies oli selvästi ilahtuneen näköinen vettä saadessaan ja kiitteli kovasti avusta. Mies kertoi toivovansa enemmän kuin mitään, että kuumuus loppuisi. Asuminen kuumeisessa kerrostalon yksiössä on miehen kertoman mukaan ollut rankkaa, ja tuuletinta hänellä ei ole ollut käytössä. Mies on miettinyt parvekkeella nukkumista. Samassa hän toteaa: ”Pihalle siirryn heti istuskelemaan, kun aurinko väistyy”

 

 

Pankista lähdettyäni istahdan tyttäreni kanssa autoon, jossa on ilmastointi. Hetken olen kiitollinen tuosta keksinnöstä. Tyttäreni huokaisee helpotuksesta ja pohtii, miten kukaan voi olla ulkona tai maata rannalla tällaisena päivänä. Olen itse nauttinut aina auringosta ja rannoilla olemisesta. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut viihtyä varjon puolella ja luonnossa liikkuen. Lasteni ollessa pieniä, tyttäreni ei viihtynyt pitkiä aikoja auringossa. Erilaiset varjoisat metsät ovat enemmän vetäneet häntä puoleensa, ja niissä oli kiva tutkia luonnon ihmeitä. Tyttärelläni on mummon perintönä kaunis vaalea iho, johon kesäisin saattaa tulla muutama pisama. Hän naurahtaa ja toteaa näyttävänsä siltä, kuin olisi viettänyt koko kesän sisällä. Uimaan ja rannoille on ollut hänen mielestä mukavinta mennä illalla. Poikani ei ole vastaavasti koskaan reagoinut erityisemmin lämpötilamuutoksiin. Satoi tai paistoi, mieli pysyy hänellä suhteellisen tasaisena. Arki on ajoittain ollut tasapainoilua erilaisten tarpeiden kanssa, mutta olen pyrkinyt parhaani mukaan pysähtyä niiden äärelle. Miksi siis "raahata" toista hellepäivänä rannoille tai eläinpuistoihin, jos sitä ei koeta miellyttäväksi. Kesällä on joskus kaikkein parasta vain saada olla, tekemättä mitään.

 

Ajatukset palaavat takaisin pankin tapahtumiin ja pitkäaikaissairaisiin. Monille pitkäaikaissairaille pitkään jatkunut kuumuus on todella raskasta aikaa. Vaikka joissakin kaupoissa toimivat ilmastoinnit, itse kauppaan lähteminen voi vaatia suuria ponnistuksia. Ihmiset reagoivat kokonaisuudessaan kuumuuteen hyvin eri tavalla. Monet odottavat mielellään iltaan, jolloin on viileämpää ja helpompi liikkua. Helle usein myös pahentaa MS-tautiin liittyvää uupumusta, eli fatiikkia. Joillekin MS-sairaille kuumuus voi vaikuttaa myös näköön ja liikuntakykyyn. Kuumuudessa ruumiinlämpötila nousee, mikä vaikeuttaa hermoimpulssien kulkua. Monet kuntoutujat ovat ryhmissä tuoneet esille, että näkö herkästi sumentuu. Lisäksi monilla on kesäisin enemmän jalkasärkyjä ja huimausta. Kuumaan kesäaikaan onkin tärkeää miettiä omia voimavaroja ja ottaa mahdollisimman rennosti.

 

Monet huolehtivat oravien, lintujen ja siilien kohtalosta kuljettamalla vesiastioita omille pihamaille. Olen viimeisten viikkojen aikana törmännyt useisiin yksinäisiin ihmisiin, joilla on selkeitä vaikeuksia pärjätä kuumuuden keskellä. Yritetään yhdessä pitää heitä mielessä. Muistetaan auttaa toinen toisiamme. Avun tarjoaminen ohikulkijalle erilaisissa muodoissa voi olla erittäin tärkeää ja arvokasta.

 

Ihanaa kesäpäivää kaikille,

terkuin Heidi

 

 

Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen lyhytterapeutti, ja ennen kaikkea kahden murrosikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.

 

 

Share on Facebook
Please reload