Sopeutuminen on aina yksilöllistä – miten sä ”copitat”?

Sopeutuminen eli copittaminen (eng. coping) on taito, jota tarvitaan, kun kohdataan vastoinkäymisiä eikä välitöntä ratkaisukeinoa ole heti näkyvissä. Sopeutuminen krooniseen sairauteen ei ole koskaan eikä kenellekään helppoa. Toteutuakseen sopeutuminen vaatii aina aikaa ja prosessointia. Sopeutumisen tukeminenkaan ei myöskään ole yksinkertaista – se mikä auttaa toista sopeutumaan, voi olla toiselle ahdistavaa.

 

 

Sairauteen sopeutuminen voidaan määritellä psyykkiseksi ongelmanratkaisutyöskentelyksi sekä toiminnaksi, jonka tarkoituksena on tuoda helpotusta ja tasapainoa elämään. Se on prosessi, joka sisältää uusien menetelmien ja ratkaisujen löytämistä ja uudelleen suuntautumista, tarvittaessa ulkopuolisen tuen avustuksella. Sopeutumisen prosessi on aina persoonasta riippuva yksilöllinen ja jokaista sopeutumista vaativan tilanteen kohdalla erilainen.

 

Kun ihminen saa tietää sairastavansa kroonista sairautta, hän lähtee ikään kuin pienin askelin kohti tuntematonta. Matkan alussa tarvitaan paljon tietoa ymmärryksen saavuttamiseen ja eri mahdollisuuksien arviointiin. Matkan edetessä, ja sokkivaiheen ja ensitiedonjanon laantuessa, matka muuttuu sopeutumisen prosessiksi, jonka vaiheet etenevät yksilöllisesti eteenpäin – välillä mahdollisesti myös u-käännöksiä tehden. Sopeutuminen etenevän sairauden kanssa ei välttämättä pysähdy koko matkan aikana, mutta onnistuessaan hyvin sairastunut löytää tasapainon sairauden ja elämän välillä.

 

Kun puhutaan sopeutumisen tukemisesta, liitetään se usein perinteiseen sopeutumisvalmennuskurssiin. Sopeutumisvalmennus on suomalaisen kuntoutuksen kehittämä oivallus, joka on yleensä toteutettu Kelan tukemana ryhmämuotoisena laitoskuntoutuksena. Digitalisaation myötä yhä enemmän terveydenhoidollisia palveluita siirtyy internettiin, ja verkkovälitteiset interventiot sekä toimintamallit ovat osa nykyaikaista palvelukulttuuria. Perinteisen ryhmämuotoisen sopeutumisvalmennuksen rinnalle tarvitaan nykyaikaisia sopeutumisen tukimuotoja.

 

Suomen MS-hoitajat ry:n ylläpitämä MS-ASEMA on kolmikantainen MS-tautia sairastavan ja hänen läheistensä omahoidon tukemiseen tarkoitettu verkkosivusto. 123e -kehittämisprojektissa luotiin näyttöön perustuva sopeutumisen tukimalli, joka on liitetty MS-ASEMAAN. Mallia voidaan käyttää sekä apuna verkkoympäristön kehittämisessä monipuolisen verkkopalvelun näkökulmasta että potilasohjauksen kehysmallina, esimerkiksi kerrottaessa potilaalle mahdollisuuksista erilaisiin tuen muotoihin. 123e -sopeutumisen tukimalli auttaa löytämään keinoja MS-tautia sairastavan tukemiseen verkossa.

 

Useat tutkimukset osoittavat kroonisesti sairaiden käyttävän internetin tarjoamia palveluja jopa mahdollisesti terveitä enemmän. Internet-palveluita käytetään tuottamalla ja jakamalla tietoa omasta sairaudesta esimerkiksi blogeissa, keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa tai lukemalla muiden sairastuneiden lataamia tarinoita. Yli puolet MS-potilasta käyttää sosiaalista mediaa ja suuri osa kertoo käyttävänsä sitä erityisesti vertaistuen vuoksi. 

 

Sairastuneen sopeutumisen tukemiseen tarvitaan moniammatillisen ohjauksen lisäksi 1. tiedollista tukea, 2. vertaistukea ja 3. henkiseen hyvinvointiin tähtääviä tukimuotoja, kuten kognitiivisen käyttäytymisen terapiaa, rentoutumisen keinoja sekä stressin- ja mielenhallintakeinoja.  Verkkopohjaisilla interventioilla voidaan auttaa kroonisesti sairastunutta saamaan tietoa taudistaan sekä apua ja opastusta paremman elämänlaadun saavuttamiseen, löytämään vertaistukea ja merkitystä elämälleen, ja näiden kautta apua sairauteen sopeutumiseen.

 

Verkkopohjaisten interventioiden etuna voidaan pitää sairastuneen valinnanvapautta ja omaehtoisuutta erilaisten tukimuotojen valinnassa, mutta haasteena nähdään mahdollisesti heikompi interventioihin sitoutumisen onnistuminen, jos käyttöä ei valvota tai käyttäjä ei saa henkilökohtaista palautetta onnistumisistaan. Oman sairauden hallinnan ja selviytymisen seuraaminen on sopeutumisen näkökulmasta tärkeää. Interaktiiviset päiväkirjat ja palautteet auttavat sairastunutta motivaation sekä aktiivisuuden säilyttämisessä ja uusien tavoitteiden asettamisessa sekä niihin sitoutumisessa.

 

Verkkopohjaisen sopeutumisen tukemisen mahdollisuudet ovat monipuoliset ja hyvin toteutettuina vaikuttavia. Videot, äänitallenteet, interaktiiviset päiväkirjat sekä harjoitukset, blogit ja reaaliaikainen keskustelu verkkopohjaisilla alustoilla ovat mahdollisuuksia, joilla yhdessä perinteisen, kasvokkain ryhmässä tapahtuvan sopeutumisvalmennuksen kanssa voidaan saada paras, vaikuttavin ja tehokkain sopeutumisen tuki sairastuneelle.

 

Potilasohjaus voi olla haastavaa hoitohenkilökunnalle, kun läpikäytävää asiaa on yleensä paljon, ja aikaa aina rajoitetusti. Uuden tiedon sisäistäminen vaatii aikaa ja asioiden kertaamista. Kun monisäikeinen ja useista osa-alueista koostuva asia, kuten sopeutumisen tukeminen, on koottu yhteen kuvioon malliksi, on siihen helppo palata uudelleen ja kokonaisuuden monipuolisuus on helpommin sisäistettävissä. Internetpohjaisten interventioiden luominen ja käyttäminen potilastyössä on ehdottomasti tulevaisuutta, mutta niiden hallitseminen vaatii hoitohenkilökunnan koulutusta sekä ohjausta – vain hyvän opastuksen verkkopohjaisen tukisivuston käyttöön saanut potilas sitoutuu ohjelmaan ja hyötyy sitä. Hoitotyön ammattilaisen tehtävänä on perinteisen potilashoitotyön lisäksi tarjota tukea ja ohjausta erityisesti monipuolisiin omahoidon menetelmiin.

 

Marja

 

Marja Kaski-Honkanen tutki sopeutumisen mahdollisuuksia ja menetelmiä verkossa 123e – MS-tautiin sairastuneen sopeutumisen tukeminen verkossa -opinnäytetyössään. Opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda MS-tautiin sairastuneen sopeutumista tukevaa näyttöön perustuvaa materiaalia ja kartoittaa olemassa olevia sopeutumisen internetpohjaisia tukimuotoja. Opinnäytetyö toteutettiin systemoituun kirjallisuuskatsauksen menetelmin.

Share on Facebook
Please reload