Uusia alkuja

17.8.2018

 

 

Kesällä poikani otti siivet alleen ja muutti omaan opiskelijaboxiinsa. Yksi lehti elämäni kirjassa kääntyi, ja pojallani alkoi kokonaan uusi luku. Mietin, pärjääkö. Jo odottaessani esikoistani kirjoitin hormonipöllyssä, pärjäämistä pohtiessani, runon: 

 

“Näinpä taivaalla kerran pitkänokkaisen Haikara-herran. Iloisesti huiskaisin sille “Tervehdys!”,
jälkeenpäin ajattelin olikohan se erehdys. Sillä se matkanteon keskeytti, vuokseni kaarsi alas taivaalta ja lensi luokseni.

“Mitä tehdä Haikara-kulta kysyisin neuvoa sulta: Miten tehdä äidistä mummi, isästä vaari ja veljestä kummi?”
Haikara-herra raapi korvallistaan pienen tovin, tämäpä oli hänen alaansa ja oikeinpa kovin!
Otti kynän hännystakkinsa taskulta ja kaivoi povarista paperin, joka aivan näytti laskulta.
Kun pikaisesti teemme tilauksen uuden, saamme aloittaa valmistuksen vuosimallia ysikuuden...”, sanoi Haikara-herra raaputtaen jotain paperin yläkulmaan.

Taisi löytyä apua minua vaivanneeseen pulmaan. Olin kauan luullut tähän hommaan tarvittavan isää, vaan väärässä olin kyseltyäni Haikara-herralta lisää. Rohkaisin mieleni ja kysyin vielä: “Mitäs tämä lysti maksaa, näkyykö hinta listoilta vai käytätkö vakiotaksaa?” “Tämä onkin asia vaikea”, sanoi Haikara kasvoillaan ilme haikea.

 

“Sinun ei tarvitse maksuun rahaa käyttää, vaan silloin lasku maksetulta näyttää, kun lapsesi tietää tiedon ja taidon, miten elää täällä elämän hyvän ja aidon: tietäen ilon, surun ja kurin, oikean ja väärän, ettei menen elämän polulla nurin. Vaikea on siis laskun maksu täyttää, mutta siitä kyllä selviää kunhan tervettä järkeä käyttää.”

Aivan kuin olisin nähnyt Haikaran silmäkulmassa kyyneleen, samalla kun se valmistui taas nousemaan siivilleen. Se taivaalle nousi ja onnea minulle toivotti ja matkalla pilviin jotain vanhaa renkutusta hoilotti."

 

Tämän 22 vuotta sitten kirjoitetun runon myötä toivotan onnea kaikille uuden äärellä oleville. Nyt olen varma, että kyllä se pärjää  – siivet kantavat, kun niitä on yhdessä rakennettu! 
 

Katja

 

Katja Oksa on kokemuskouluttaja vailla vertaa. Hän on positiivisesti asioihin suhtautuva, läpi harmaan kiven menevä elämän pikkuasioista nauttiva puuhastelija ja pohtija. Luova, iloinen ja innokas nainen, jota MS-tauti ei ole lannistanut. Kokemuskouluttajana Katja toivoo voivansa helpottaa vastasairastuneiden sopeutumista ja kehottaa jo pidempään sairastuneita elämään mahdollisimman täysillä MS-taudista huolimatta.


 

Share on Facebook
Please reload