Kun MS-tautia sairastava ei jaksa – kuinka hoitaja jaksaa?

MS-hoitotyö on ammattitaitoa ja asiantuntemusta vaativaa työtä. Se on läsnäoloa, rinnalla kulkemista ja toivon ylläpitämistä – myös silloin, kun mikään ei tunnu riittävän. Mutta mitä tapahtuu, kun MS-tautia sairastava ei enää jaksa ja hoitajakin alkaa väsyä?

Elämä pitkäaikaissairauden kanssa voi heitellä sairastunutta hetkiin, jolloin omahoito ei tunnu mielekkäältä, voimat ovat lopussa ja tulevaisuus hämärtyy. Vetäytyminen, epätoivo tai kyvyttömyys sitoutua hoitoon eivät ole harvinaisia, vaan ymmärrettäviä reaktioita monimutkaisiin elämäntilanteisiin ja eri hoitovaihtoehtoihin. Ja vaikka hoitaja tietää tämän, voi tunne riittämättömyydestä silti hiipiä pintaan.

Jos oma ammattiosaaminen, empatia ja hyvä tahto eivät muuta tilannetta, jää helposti tunne, ettei tehnyt tarpeeksi. Silloin on hyvä muistaa, ettei hoitajan tarvitsekaan ratkaista kaikkea heti ja yksin. Jokainen kohtaaminen on arvokas, vaikka se ei toisi nopeaa näkyvää muutosta. Joskus se, että kuuntelee, on kaikkein merkityksellisintä. Luottamus ei synny valmiista vastauksista, vaan siitä, että uskaltaa olla läsnä – myös epävarmuuden hetkissä.

Kun MS-tauti vie sairastuneelta voimia ja uskoa, hoitajan rooli toivon kantajana korostuu. Mutta toivo ei ole yksisuuntainen virta. Se rakentuu kohtaamisissa, arjen pienissä onnistumisissa, yhteisissä kokeiluissa ja siinä rohkeudessa, jolla uskalletaan jättää vanha taakse ja kokeilla uutta. MS-hoitajan jaksaminen ja voima löytyy hyvistä kollegoista, moniammatillisesta tiimistä, työnohjauksesta, MS-hoitajien yhdistyksen toiminnasta, ja ennen kaikkea siitä, että hoitajan työhyvinvoinnin hiipuminen otetaan tosissaan.

MS-hoitotyössä tunnekuorma voi kasvaa suureksi, ja siksi on tärkeää, että tunteille on tilaa – työssä ja sen ulkopuolella. Ammatillisuus ei tarkoita tunteettomuutta, vaan kykyä tunnistaa, rajata ja kohdata. Kun hoitaja jakaa kokemuksiaan työyhteisössä, pyytää konsultaatiota tai ottaa aikaa palautumiseen, hän ei tee vain itselleen palvelusta – hän tukee samalla jokaisen kohtaamansa sairastuneen hoitoa.

Vapaa-ajalla palautuminen ei ole pelkästään lepoa, vaan myös mielen tyhjentämistä, arjen rytmiin palaamista, kehon huoltoa ja stressaavista ajatuksista hellittämistä. Työnohjaus ja keskustelut eettisesti kuormittavista tilanteista voivat auttaa siinä, ettei hoitotyö seuraa mukana kotiin.

MS-hoitajan jaksaminen vaativassa työssä edellyttää inhimillistä herkkyyttä, viisautta ja sisäistä kestävyyttä. Mutta kukaan ei ole pohjaton. Siksi oma hyvinvointi ei ole työn sivujuonne – se on koko hoitotyön ydin. Ja juuri siksi on tärkeää muistaa: sinä saat väsyä. Saat epäröidä, tuntea ja kaivata tukea. Oikeus ihmisyyteen ei katoa ammatillisen roolin myötä – päinvastoin, juuri se tekee sinusta oikean ihmisen MS-hoitotyöhön.

Pidä kiinni siitä, mikä antaa sinulle merkitystä. Vahvista yhteyksiä, jotka kantavat silloin, kun omat askeleet horjuvat. Toivo ei synny sanoista, vaan siitä, että joku pysyy vierellä. Sinullakin on oikeus siihen, että sinua kannatellaan vaikeimpien hetkiesi yli.

Jan Holmberg on sairaanhoitaja (YAMK), tietokirjailija, kouluttaja ja bloggaaja. Hän on terveydenhuollon monitoimimies, jonka ideat syntyvät pienistä asioista ja päätyvät usein elämää syleileviksi blogipostauksiksi. Jan on blogin vakituinen kirjoittaja, joka pyrkii hurmaamaan lukijat kirjailijan tinkimättömyydellä, psykiatrisen sairaanhoitajan avarakatseisuudella ja kouluttajan innolla.