Kevät tekee tuloaan ja taloyhtiössä on käynnissä perinteiset kevätsiivoukset. Naapurin lapset tykkäävät lehtikasoissa pomppimisesta, ja on kiva seurata heidän touhujaan. Orvokit ovat siitä kivoja kukkia, että ne kestävät ulkosalla jo heti kevään alkupuoliskolla, joten itselleni on muodostunut perinteeksi ostaa niitä etupihaa kaunistamaan. En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo, joten valitsen pihalle joka vuosi helppoja vaihtoehtoja, ja kesän päätteeksi heitän kuihtuneet kukkaset roskikseen. Olen kyllä kuullut, että kannattaisi istuttaa jokavuotisia kukkasipuleita, mutta en ole saanut aikaiseksi niiden perehtymiseen. Naapurillani on pihamaalla kaikenlaista kaunista, ja hän on usein yrittänyt vinkata minulle hyviä ideoita. Täytyy myöntää, että nuo keskustelut usein kulkevat periaatteella toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos.
Samaan aikaan toisaalla Sari (nimi muutettu) kaivaa pihavarastosta kottikärryjä ja haravan pihansa siivoamiseksi. Sari rakastaa puutarhassa touhuamista, ja hän on odottanut koko pitkän syksyn ja talven kevätauringon saapumista ja maan sulamista. MS-sairauden vuoksi päivät ovat vaihtelevia, joten Sari on tottunut siihen, että on tartuttava hetkeen ja tehtävä asioita silloin, kun kroppa antaa myöden. Sari puhuu nopearytmisesti suunnitelmistaan, ja aikoo jälleen toteuttaa hienoja visioita tärkeän harrastuksensa ympärillä.
Sarilla on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana elämässä paljon kuormittavia asioita. Työpaikalla esimies on Sarin käyttämin sanoin louskuttanut leukojaan ja antanut palautetta virheistä hieman liian tiuhaan tahtiin. Sari on itse sitä mieltä, että esimies saisi antaa useimmin myönteistä palautetta siitä, että Sari ylipäänsä raahautuu töihin ja hoitaa hyvin hommansa. Sari saa viikoittain hyvää asiakaspalautetta työstään ja hän on todella sitoutunut työnsä tekemiseen. Hyvin monena aamuna, kipujen ollessa korkealle, Sarin tekisi mieli jäädä sängyn pohjalle makaamaan. Jokin henkinen voima häntä kuitenkin ohjaa nousemaan sängystä ja lähtemään liikkeelle. Sari tuo humoristisesti esille olevansa erikoistilanteiden nainen. Hän kokee olevansa parhaimmillaan silloin, kun arjessa tapahtuu paljon asioita ja häneltä vaaditaan itsensä ylittämistä. Sari pohtii, että nämä ovat ehkä niitä hetkiä, kun toiset luhistuvat ja menettävät toimintakykynsä.
Sari on tottunut pärjäämään vaikeissa olosuhteissa. Hän kertoo hyvin henkilökohtaisia kokemuksia erilaisista elämän kriiseistä, joista hän on selvinnyt. MS-sairaus diagnosoitiin Sarilla hyvin vaikeassa elämäntilanteessa, jolloin hän oli lähellä menettää läheisensä. Sari kertoo eläneensä tuolloin aluksi tunti kerrallaan, ja myöhemmin aikaikkuna mahdollisti päivittäisten suunnitelmien tekemisen. Kaikki epäoleellinen mielestä väistyy ja ihminen keskittyy kirjaimellisesti hengissä säilymiseen. Tuntuu alkuun siltä, kun aika omassa elämässä pysähtyisi, muiden jatkaessa arkista aherrustaan. Vaikeimpana hetkenä Sari kertoo, ettei tuntenut vaikeita tunteita. Näin jälkikäteen ajatellen jonkinasteinen tunteettomuus ja vaikean asian kohtaamattomuus oli Sarin mielestä pelastus. Sari pystyi keskittymään omaan perheeseen, työhön ja kaikkiin velvollisuuksiin hajoamatta. Ystävät olivat tuossa kohtaa hyvin huolissaan Sarista ja ehdottivat hänelle terapiaan menemistä. Suositukset eivät tuossa kohtaa tavoittaneet Saria, vaan hän kiristi vain tahtiaan.
Ihmismieli säätelee tunnekuormitusta kullekin sopivaksi. Jokaisen yksilöllistä sopeutumisprosessia on tärkeää ymmärtää ja tukea, ei kuitenkaan liian tungettelevasti. Voit tarjota akuutissa kriisissä olevalle käytännön tukea ja mahdollisuutta keskustella asiasta. Joskus kaupassa käyminen tai perheen koiran ulkoiluttaminen voi olla sitä kaikkein ilahduttavinta apua vaikeassa elämäntilanteessa. Työpaikalla esimiesten on tärkeää ymmärtää, että vaikka vaikeassa elämäntilanteessa elävä ihminen vaikuttaa toimivalta ja hoitaa työnsä, se ei tarkoita, että hänen voimavaransa olisivat samanlaiset kuin aikaisemmin. On tärkeää tarjota työntekijälle mahdollisuutta kevyempään työtahtiin tai lepoon. Kysele kuulumisia, tarjoa apuasi ja ole saatavilla.
Ihanaa kevättä kaikille!
Terkuin Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen psykoterapeutti, ja ennen kaikkea kahden teini-ikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.
Comments