Kesäloma on loppusuoralla, ja mieli alkaa suunnata arkirytmiin. Olen kaivellut kalenteria esille ja yrittänyt muistella tietokoneen salasanoja. Kaikki on järjestyksessä ja olen valmis siirtymään takaisin kuntoutuksen ja vastaanottotyön pariin. Kesäloma on ollut kokonaisuudessaan rauhallinen, ja olen viettänyt paljon aikaa perheen parissa. Aurinko on hellinyt kyllästymiseen asti, ja luonto on suorastaan huutanut vesipisaroita taivaalta. Tällä viikolla monien toiveita on kuultu ja vettä on satanut.
Ensimmäisten vesipisaroiden sataessa olin juuri viemässä koiriamme ulos. Meillä on kaksi mäyräkoiraa, jotka eivät yleensä sateella mielellään lähde ulos. Katse on yleensä anova ja liike kotiinpäin suuntaava. Nyt heidän suhtautumisensa sateeseen oli täysin erilainen. Toinen koiristamme hyppelehti heinikon seassa välillä turkkiaan ravistelleen. Toinen istui paikallaan pisaroita katselleen. Kummallakaan ei ollut kiire kotiin.
Ilma oli lämmin ja olin pukeutunut kesäisiin vaatteisiin. Lämmin kesäsade tuntui yllättävän mukavalta. Otin muutaman lapsenomaisen tanssiaskeleen luontopolulla. Hetken muistelin lapsuuden kesämuistoja, jolloin serkkujen kanssa vietimme mökillä aikaa, satoi tai paistoi.
Vaari ja mummi keksivät meille kaikenlaista tekemistä. Yhtenä kesäpäivänä olimme tehneet kukkasista seppeleitä ja koristelleet pihaterassin kauniilla luonnon kukilla. Hiukset oli kammattu kauniisti, ja kasvot koristeltu kasvoväreillä. Olimme keränneet erilaisia isoja käpyjä, keppejä ja muuta luonnon rekvisiittaa täydentämään kokonaisuutta. Musiikki laitettiin soimaan ja meidän oma sadetanssimme oli valmis.
Sadetanssi on perinteisesti seremoniallista tanssia, jota tanssitaan esimerkiksi onnistuneen sadon takaamiseksi. Muinaisessa Egyptissä ja Amerikan intiaaniheimoissa sadetanssiin liitettiin myös erilaisia koruja ja päähineitä. Tanssi oli kokonaisvaltaista, sielukasta ja rytmistä. Meidän lukuisat omat lapsuuden sadetanssit kokosivat läheisiä yhteen, saivat pilkettä silmäkulmaan ja hymyn huulille.
Huomaan hymyileväni. Loma on tehnyt tehtävänsä. Huolien täyttämä kevät ja kesä on saanut miettimään elämän rajallisuutta ja merkityksellisyyden kokemusta. Hetken olen kiitollinen elämästä ja sateesta. Fyysiset ja henkiset kivut etsivät luonnostaan purkautumiskanavaa. Tanssi kaikissa muodoissaan on hyvin kehollista ja usein helpottavaa. Aikuisena saatamme kadottaa kyvyn hyödyntää luontaisia selviytymis- ja purkautumiskeinojamme. Luonnon äärelle hiljentyminen palauttaa meidät usein itseemme ja mahdollistaa aistien avautumisen, ja sitä kautta myös tunteiden käsittelemisen.
Olen valmis tulevaan syksyyn. Pitäkäähän itsestänne huolta!
Kesäterveisin Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen psykoterapeutti, ja ennen kaikkea kahden teini-ikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.
Comments