Tänään olin vastaanottamassa iloista kuntoutusryhmää päätösjaksolla. Tässä ryhmässä luovuus, innostus ja vertaistuki ovat olleet keskiössä. Kuntoutujan toiveesta käynnistimme ryhmän kuuntelemalla Joel Hallikaisen esittämän kappaleen Saviruukku. Kappale siivitti meidät yhdessä pohtimaan kuntoutuksen merkitystä ja voimauttavaa vaikutusta vertauskuvan avulla.
Olen särkynyt saviruukku. Pala palalta murtui pois. Vain ihmettelin ja itkin. En millään murtunut pois. Sinä Herra minut murskasit. Vaan talletit kaikki palat. Niin paljon minua rakastit. Tahdoit uutta kokonaan. Anna savelle uusi muoto. Tee minusta uusi ruukku, niin rakkautesi nyt näytät. Taas murtunutta käytät. Tahdon kertoa särkyneille. Ei siruja heitetä pois. Kallista halpa savikin. Mestarin kädessä ois.
Hetken istuimme hiljaa ja annoimme musiikin herättäneiden tunteiden asettua. Kappaleen innoittamana pyysin jokaista kuntoutujaa kertomaan, millaiselta jokaisen oma saviruukku näyttäisi. Oman ruukun sai halutessaan myös piirtää kaikkine yksityiskohtineen. Eräs kuntoutuja innostui kertomaan, että hänen saviruukkunsa on lähestulkoon kokonainen. Muutamia palasia puuttuu vielä ylhäältä. Kuntoutuksen myötä kuntoutuja on oppinut enemmän hyväksymään sairauden tuomia muutoksia. Ruukku on huomattavasti vahvistunut. Se on kasattu sirpaleista, mutta pysyy hyvin pystyssä. Vieressä oleva kuntoutuja kuvaa yksityiskohtaisesti omaa ruukkuaan. Ruukussa on kauniita sinisiä värejä ja kuvioita. Se on kreikkalaisteemainen, kaunis ruukku. Ruukusta puuttuu vielä oleellinen palanen, mutta se löytyy vielä. Kuntoutus on ollut kokonaisuudessaan vaihtelevaa ja vahvistumista on tapahtunut pienin askelin. Tärkeintä on olla oma itsensä.
Rohkea ääni takaa toteaa hänen saviruukkunsa löytyneen ojan pohjalta. Elämä on riepotellut ja kuljetellut. Ruukussa on paljon säröjä, mutta siinä on kukkasia – sinikelloja ja auringonkukka. Vesi pysyy kuitenkin ruukussa sisällä. Edessä istuva mies toteaa, että hänen ruukussaan on paljon reikiä, joista valuu turhat asiat pois. Pohja on kestävä. Nykyään osaan keskittyä oleelliseen. Ryhmässä on hiiren hiljaista. Jokainen keskittyy kiinnostuneesti kuuntelemaan saviruukkuihin liittyviä osuvia ja tärkeitä kuvauksia. Takapenkissä istuva mies toteaa hänen ruukkunsa olevan ihan tavallinen saviruukku. Ei koristeita, eikä muutakaan. Ruukku on kuitenkin säänkestävä. Se kestää tyrskyt ja myrskyt. Mies iloitsee myönteistä elämäntilannettaan. Kuntoutuksen myötä hän on pystynyt palaamaan takaisin työelämään. Vieressä istuva nuori mies toteaa, ettei hänen ruukussaan ole muotoa. Se on möykky. Vieressä on kuitenkin täydellinen pieni saviruukku, joka kuvastaa hänen pientä poikaansa. Yhdessä löydämme kannustavia sanoja ja valamme uskoa siihen, että muoto ruukkuun vielä löytyy. Mahdollisuuksia on paljon. Eräs kuntoutuja iloitsee, että hän on kuntoutuksen myötä löytänyt oman saviruukkunsa, joka on ollut kateissa: ” Nyt on hyvä olla just näin ja rauhassa”.
Ryhmämme yhteinen kuntoutusmatka on päättymässä. Kokoamme yhteen kuntoutujien viisaita ajatuksia ja kuntoutuksen hedelmiä: vertaistukea, hyväksyntää ja sopeutumista, kykyä keskittyä oleelliseen, rauhaa, läsnäoloa, toiveikkuutta, sinnikkyyttä, sietokykyä kestää keskeneräisyyttä, vahvistumista ja itsetuntemuksen lisääntymistä. Kuntoutujat ovat eri-ikäisiä ja elävät hyvin erilaisia elämänvaiheita. Heitä yhdistää kuitenkin sama sairaus. Ryhmäläiset pitävät toisiinsa usein yhteyttä myös kuntoutuksen ulkoupuolella. Joidenkin välille syntyy loppuelämän kestävä ystävyys.
Millaisia mielikuvia ja ajatuksia teksti herätti sinussa? Millainen saviruukku sinä olisit? Voit halutessasi piirtää tai muovailla oman tuotoksesi tai vain kuvitella ruukun mielikuvissasi. Tutki kaikki pieniä ainutlaatuisia yksityiskohtia. Voit halutessasi lähettää valmistuneesta ruukusta minulle kuvan tai lähettää ajatuksiasi ja kuvauksen tekstimuodossa.
Mukavaa kevään odotusta.
Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen lyhytterapeutti, ja ennen kaikkea kahden murrosikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.