Tänään on taas se aamu viikosta, kun herään aamutuimaan silmät ristissä tenniskamoja etsiskellen. Kahvikone valmistaa hetkessä maittavat kahvit. Hiukset ponnarille ja menoksi. Mieheni on usein kysellyt minulta, että miten ihmeessä jaksan herätä useampana aamuna viikossa pelaamaan tennistä. Noiden keltaisten karvapallojen perässä juokseminen on vaan niin sairaan siistiä. Miten sitten päädyin tenniksen pariin? Olen joskus nuorempana pelannut tennistä ystävieni kanssa, mutta jättänyt pelaamisen muiden harrastuksien vuoksi. Muutama vuosi sitten osallistuin ystäväni mukana ÅLK:n järjestämälle tenniksen alkeiskurssille. Kurssi oli innostava, ja päätimme ystäväni kanssa osallistua seuran järjestämään valmennukseen. Tuosta päivästä lähtien tennis on kuulunut viikoittaiseen ohjelmaani, ja siitä on tullut minulle enemmän kuin harrastus.
Monet kokevat tenniksen vaikeana lajina. Ehkä siinä piileekin yksi tämän lajin kiehtovuudesta. Minulla ei ole yleisestikään ollut tyypillistä mennä sieltä mistä aita on matalin, vaan pidän itseni haastamisesta. Muistan hyvin ensimmäisen kosketuksen palloihin, kun ne sinkosivat mailasta ilman kontrollia minne sattuu. Pikku hiljaa sinnikkään harjoittelun myötä, pikkuruudusta ensin aloitellen, pallot alkoivat pysyä kentällä. Alkuun ihmettelin erilaisia ohjeita ja termejä, joita valmentajat huutelivat tenniskentän laidalla. "Liike lähtee jaloista" Muista pysähtyminen" Korsetti kuntoon " Harjaa harjaa" Tunsitko sen? " Oikea tekniikka tuntuu kropassa, mikä mahdollistaa pitkällä tähtäimellä myös liikkeiden korjaamisen.
Paitsi että tennis on hauskaa, se on myös erittäin yhteisöllinen laji. Olen muutaman vuoden aikana saanut paljon uusia pelikavereita, ja saanut kokea muutenkin kaikenlaista hauskaa. Vaikka tennis mielletään helposti yksilölajiksi, on harjoitteleminen mahdollista ryhmävalmennuksesessa. Valmentaja muodostaa ryhmät pelitason ja kokemuksen mukaan. Mukana on eri-ikäisiä ihmisiä, ja meitä kaikkia innostaa yhteinen into pallopeleihin. Monilla eletty elämä näkyy kasvoilla ja kremppaa alkaa olla. Jokainen tekee oman kunnon ja jaksamisen mukaan. Ylitämme itseämme toinen toisiamme tukien, ja hymy huulilla.
Saavun tuttuun tapaani hallille ja silmäilen näkyykö muita. Ryhmä on muodostunut minulle todella tärkeäksi. Mukana on myös pelaajia, joilla on pitkäaikaissaurauksia. Jaamme kentällä ja kentän ulkopuolella elämän ilot ja surut. Tennis on herkkä laji ja myös mielen liikkeet heijastuvat pelaamiseen. Jos jollakin on stressiä tai jokin painaa mieltä, heijastuu se usein pelaamiseen. Omien tunteiden hyväksyminen opettaa myös armollisuutta. Vaikeampana ajanjaksona on otettava rauhallisemmin, kehoa kuunnellen. Se mikä on varmaa, angstipäivänä karvapallot saavat kovemmin kyytiä. Tunnilta lähdetään aina kuitenkin hymyissä suin. Tunnin päätteeksi saunomme usein porukalla, niin hyvä fiilis on taattu.
Minulla on myös maailman paras valmentaja. Ja kyllä, alkuinnostukseni yhteydessä kokeilin alueen eri seurat ja valmentajat. Valmentajani Jenni puhuu osuvasti siitä, miten tennis opettaa paljon itsestä ja tunteiden hallinnasta. Jennille tennis on lähellä sydäntä, ja hän osaa valmentaa jokaista pelaajaa yksilöllisesti kohdaten, positiivisesti kannustaen, tekniikkaa unohtamatta. Saamme toki myös haastaa itseämme. Ja jokaiselle pidempään harrastaneelle alkaa olla selvää, mikä on ahdinkopallo. Tenniksessä on mahtavaa myös se, että eri-ikäisille löytyy paljon kilpailumahdollisuuksia. Tenniksessä voi myös pelata nelinpeliä, jolloin pelaamiseen tulee mukaan enemmän joukkuehenkeä. Kaikki juoksevat saman pallon perässä ikää tai koulutustaustaa katsomassa.
ÅLK:ssa panostetaan paljon aikuisten valmennukseen, ja tarjolla on monenlaisia kilpailuja, peli-iltoja, harjoittelumatkoja ja seuratoimintaa. Syksyllä on myös käynnistynyt soveltavan tenniksen ryhmät, mitkä on suunnattu erityisryhmille. Mukaan voivat tulla kaikki ilman apuvälineitä liikkuvat, joilla on lieviä tai keskivaikeita haittoja. Valmennus suunnitellaan yksilöllisesti ryhmän tarpeet huomioiden. Soveltavassa tenniksessä hyödynnetään pienempää kenttää ja pelaaminen tapahtuu pehmeämmillä palloilla. Tämä on oikeasti mahtavaa - tennistä kaikille suurella sydämellä. Mukaan voi tulla milloin vain. Tavoitteena on kehittää toimintaa suuremmassakin mittakaavassa, jotta erilaisia kilpailuja ja tapahtumia voitaisiin järjestää myös erityisryhmille.
Toivottavasti näemme kentällä
Terkuin Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen lyhytterapeutti, ja ennen kaikkea kahden teini-ikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.