Katsoin erästä suosittua sairaalasarjaa (teksti sisältää spoilereita) ja kyseisessä jaksossa paneuduttiin MS-taudin akuuttiin sairastumisvaiheeseen. Sairastunut oli noin 50-vuotias nainen, joka oli työelämässä ja hänellä oli kaksi aikuista lasta sekä aviomies. Hän oli kärsinyt pyörtymisistä, jatkuvasta infektiokierteestä ja silmien sumentumisesta jo vuoden ajan, mutta ei ollut hakeutunut lääkäriin. Vahvaa väsymystäkin oli oirekuvassa. Vasta kasvojen halvausoireet saivat hakeutumaan päivystykseen. Perusteellisen ja monivaiheisen tutkimisen jälkeen diagnoosiksi vahvistui MS-tauti.
Ja miten tämä halutaan kuvata tv-sarjassa, jota monet katsovat ja uskovat sarjan tapahtumat varsin todenmukaiseksi? Nainen romahtaa akuutissa vaiheessa, mikä onkin kovin luonnollinen reaktio. Aviomiehen reaktio on radikaalimpi. Hän näkee itsensä heti omaishoitajuuden vankilassa, eikä näe asiassa muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa avioero. Hän rakastaa vaimoaan ja haluaisi pitää perheen kasassa, mutta ei aio jäädä invalidin vaimonsa huolenpitäjäksi. MS-tautia sairastava kuvataan loppuelämäkseen kehonsa vangiksi.
MS-tauti halutaan sarjassa kuvata niin lamaannuttavana ja halvaannuttavana sairautena, että mieskin jättää. Koen, että tämänkaltaisen mielikuvan luominen MS-taudista vain lisää sairauden stigmaa. Annetaan ymmärtää, että elämä on ohi sillä sekunnilla, kun diagnoosi annetaan. Onneksi sarja näyttää myös kolikon kääntöpuolen. Naiselle aloitetaan hoidot ja hän voimaantuu. Hän alkaa suunnitella matkustamista, harrastamista, pohtii omaa hyvinvointiaan ja alkaa elää hetkessä. Nainen voi paremmin kuin vuosiin, koska oireet häviävät nopeasti lääkityksen aloittamisen jälkeen.
Lähiviikkoina on alkanut televisiossa pyöriä pitkän tauon jälkeen myös Big Brother. Heti ensimmäisten joukossa taloon astelee nuori, hyväkuntoinen ja liikunnallinen nainen. Esittelyssä hän kertoo sairastavansa MS-tautia. ”Tämä on mielestäni enemmänkin ominaisuus, kuin sairaus” hän kertoo. Näitä ulostuloja saisi julkisuudessa näyttää lisää, huomaan ajattelevani.
Sairaalasarjaan palatakseni huomaan ärsyyntyneeni eniten siitä, ettei hoitohenkilökunta yritä mitenkään pyörtää epätoivossa uivan aviomiehen aikeita. Ja että tauti kuvataan niin yksipuolisesti. Ja tiedän, sarja on fiktiota ja draamaa, mutta ärsytti silti. Todellisuudessa uskon ja toivon, että sairastumisen akuuttivaiheessa myös puolisoille löytyy apua ymmärtää läheisen sairastuminen. Miten paljon kysymyksiä voikaan herätä liittyen arkeen, perhe-elämään, läheisyyteen ja seksiin liittyen. Eri ikäisten sairastuminen herättää erilaisia kysymyksiä, koska elämäntilanteet ovat erilaiset. Nuoret miettivät usein perheen perustamiseen tai suhteiden luomiseen liittyviä asioita, vanhemmat taas ehkä pohtivat enemmän samankaltaisesti, kuin sairaalasarjassa on kuvattu. Mitä ikinä sairastumisvaiheessa pohtiikin, asian kanssa ei tarvitse olla yksin.
MS-tauti on moninainen sairaus erilaisine vaiheineen, ylä-ja alamäkineen ja ilmenee varmasti yhtä monella tapaa, kuin on tautia sairastavia. Toivon julkisuuteen enemmän sellaisia esikuvia ja esimerkkejä, jotka voivat tuoda vertaisilleen voimaa ja energiaa ja näyttää, että MS-taudin kanssa pystyy ja saa elää täysipainoista elämää.
Mitä mieltä sinä olet, onko MS-taudin julkisuuskuva todenmukainen?
Heidi A.
#mstauti #julkisuuskuva #akuuttisairastuminen #msjaparisuhde #msjaseksi #msjaperhe #mielikuva #sairastuminenjatunteet