Ihailen sairaanhoitajana MS-tautia sairastavien elämänvoimaa. Pohdin työkseni heidän kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Niitä aikoja, kun asiat sujuvat ja erityisesti niitä, jolloin kaikki menee pieleen. Mistä ihmeestä potilaani saavat voimaa arkeensa?
Kuuntelen psykiatrisena sairaanhoitajana MS-tautia sairastavien kertomia murheellisia asioita elämästään. Fyysisten ja henkisten voimien katoamista, MS-taudin pahenemisvaiheita ja erilaisia mielenterveyden haasteita. Silti valtaosa sanoo luottavansa siihen, että elämä lopulta kantaa.
Ensimmäinen reaktioni on antaa potilaalleni läjäpäin neuvoja. Tee näin ja näin. Sen jälkeen elämä kirkastuu. Olen oppinut vuosien saatossa, ettei se ole ensisijainen toimintatapa kohdatessani potilaan.
Suurin osa MS-tautia sairastavista kaipaa kuuntelijaa ja kokemusta ymmärretyksi tulemisesta. Sitä, että voi reilusti puhua asioista, joista yleensä vaikenee. Sellainen asia voi olla vaikkapa fatiikin mukanaan tuoma epätoivon tunne, turhautuminen omahoitoon tai MS-taudin ei-toivotut vaikutukset mielen vointiin.
Toivon, että potilaan kokemus keskusteluista on lämmin, avoin ja psykologisesti turvallinen. Sitä, että hän uskaltaisi rehellisesti kertoa, mikä hänen mieltään painaa. Luottaisi siihen, etten minä psykiatrisena sairaanhoitajana mene hänen epätoivonsa edessä rikki tai tuomitse häntä.
Jokainen meistä tarvitsee kuulijaa. En silti istu tuppisuuna, vaan mietimme ja treenaamme yhdessä hänelle räätälöityjä keinoja vahvistaa elämänhallintaa. Potilaani ovat saaneet apua puhumisesta ja harjoituksista, jotka muuttavat totuttuja ajattelutapoja.
Paras hetki yhteistyössämme on, kun näen toisen oivaltavan itsestään uutta. Huojentuvan ja kysyvän heti perään, ”Miksen ole aiemmin tullut ajatelleeksi tätä asiaa?” Paras palaute on saada kuulla, miten kuulluksi ja nähdyksi tuleminen on huojentanut psyykkistä taakkaa.
Yksi keskeisistä asioista yhteisissä tapaamisissamme on elämänvoima. Se löytyy miestä jokaisesta, mutta voi joskus kokea kolhuja ja hautautua mielenterveyden väsymisen alle. Siksi on hyvä aika ajoin kuulostella elämänvoimaa, löytää sen voima uudelleen ja käyttää sitä voimavarana vaikeissa hetkissä.
Jan Holmberg on sairaanhoitaja (YAMK), tietokirjailija, kouluttaja ja bloggaaja. Hän on terveydenhuollon monitoimimies, jonka ideat syntyvät pienistä asioista ja päätyvät usein elämää syleileviksi blogipostauksiksi. Jan on blogin vakituinen kirjoittaja, joka pyrkii hurmaamaan lukijat kirjailijan tinkimättömyydellä, psykiatrisen sairaanhoitajan avarakatseisuudella ja kouluttajan innolla.