Kaikki tuntevat joskus ahdistusta, huolta ja pohtivat kulmat kurtussa tulevaisuutta. Ahdistus ja pelko ovat hyödyllisiä tunteita. Ne auttavat meitä suojaamaan itseämme. Toisinaan ahdistus ja pelot suuntautuvat asioihin, joita ei tarvitse pelätä.
MS-tauti on välillä salakavala sairaus, eikä siihen ole tällä hetkellä parantavaa hoitoa. Pelkästään tämän asian mainitseminen aiheuttaa monessa ihmisessä huolta tulevaisuudesta.
Mitä, jos joudun pyörätuoliin? Entä, jos en voi tehdä rakastamaani työtä? Mitä muut ajattelevat, jos oireeni eivät ole enää näkymättömiä?
Kaikki varsin tyypillisiä huolia erityisesi MS-tautiin äskettäin sairastuneilla.
Jatkuva pelkääminen on kuluttavaa. Mieli hakeutuu silloin huolestuttaviin merkityksiin, vaaran merkkeihin ja mahdollisten vakavien MS-taudin oireiden pohtimiseen. Pikkuhiljaa huolet voivat saada napakan otteen arjesta. Elämänilo ja huumori katoavat. Silloin pelot tulevaisuuden tapahtumista voivat estää tekemästä vaarattomia asioita, joita haluaisi tehdä.
Tulevaisuuden pelko näkyy myös muualla kuin mielessä. Keho on jännittynyt, sydän voi tykyttää, voi hikoiluttaa, eikä happi tunnu ajoittain kulkevan. Sosiaalisiin suhteisiin voi hiipiä mukaan turhaa varovaisuutta ja eristäytymistä muista. Sen taustalla voi olla esimerkiksi kelpaamattomuuden kokemuksia ja itsensä vähättelyä. Ajatus, ettei ole samanlainen kuin muut, eikä tulevaisuus näytä ruusuiselta.
On helppo sanoa, ettei tulevaisuutta tarvitse tai voi pelätä. Meistä kukaan ei ole ennustaja, joka tietää tarkkaan mitä seuraavana päivänä tai vaikkapa vuoden päästä tapahtuu. Joskus tulevaisuuden pelko saa alkunsa jostain ikävästä tapahtumasta. Aina pelolle ei löydy selkeää syytä. Se voi pistää murehtimaan ja märehtimään tulevaa toimintakykyä ja elämässä pärjäämistä.
Pelkojen tuottaessa tarpeetonta kärsimystä, keho ja mieli on hyvä saada rauhoittumaan vaikkapa hengitysharjoituksilla. Voi ajatella elävänsä hetken tai päivän kerrallaan pahimman vaiheen yli. Miettiä kykeneekö vaikuttamaan tulevaisuuteensa vai ohjaako tai rajoittaako oletus tulevaisuudesta MS-taudin kanssa sitä, miten toimii nyt. Tavat ajatella, puhua ja toimia suhteessa tulevaan alkavat helposti toteuttaa itseään, hyvässä ja pahassa.
Jokainen tekee elämässä hyviä ja vähemmän hyviä valintoja. Elämää koskevat päätökset tehdään aina sen tiedon valossa, mikä sillä hetkellä on tiedossa. Jatkuva jälkikäteen jossittelu on kuluttavaa, vaikka virheistä oppisi uutta.
Tärkeää on muistaa, että jokainen ihminen on arvokas ja jokaisella ihmisellä on ihmisarvo, vaikka sairastaisi mitä tahansa. Aina on myös lupa unelmoida ja toivoa parasta. Tuli eteen mitä tahansa.
Samankaltaisessa tilanteessa olevista tai olleista ihmisistä on korvaamatonta hyötyä ahdistuneelle. Hyvillä tyypeillä on usein rauhoittavaa ja rohkaisevaa sanottavaa, mikä voi lieventää ahdistusta ja pelkoja. Tulevaisuuden kanssa tuskailevaa voivat auttaa myös läheiset ja ystävät. Ylipäätään porukkaan kuuluminen luo turvallisuuden tunnetta ja rauhoittavan ajatuksen, että eteen tulevista tilanteista selvitään yhdessä.
Monen MS-tautia sairastavan mieltä huojentaa MS-hoitajan kanssa keskustelu. Lisäksi on hyvä muistaa mielenterveyden ammattilaisten tarjoama apu ja vinkit. Niitä kannattaa pyytää ja ottaa vastaan viimeistään silloin, kun arkinen toimintakyky heikkenee ahdistuksen, pelkotilojen ja mieleen itsepintaisesti nousevien kauhuskenaarioiden vuoksi.
Apua voi hakea esimerkiksi terveysasemalta, työterveyshuollosta ja yksityisistä palveluista. Ei sovi myöskään unohtaa verkosta saatavaa apua, mutta silloin kannattaa valita luotettavat sivustot foliohattuosaston sijasta.
Jan Holmberg on sairaanhoitaja (YAMK), tietokirjailija, kouluttaja ja bloggaaja. Hän on terveydenhuollon monitoimimies, jonka ideat syntyvät pienistä asioista ja päätyvät usein elämää syleileviksi blogipostauksiksi. Jan on blogin vakituinen kirjoittaja, joka pyrkii hurmaamaan lukijat kirjailijan tinkimättömyydellä, psykiatrisen sairaanhoitajan avarakatseisuudella ja kouluttajan innolla.