Poikkeuksellinen (korona)kevät on saanut ajattelemaan asioita uudella tavalla. Tai ehkä ne ajatukset ovat olleet olemassa aina, mutta nyt ne ovat nousseet jostain selkäytimestä enemmän mielen pintaan. Edellisessä blogitekstissäni kerroin ruuhkavuosista. Ainakin itsellä tänä keväänä kävi niin, että oli pakko pysähtyä. Pysähtyä miettimään mikä on oikeasti tärkeää, mistä saa elämässä ja arjessa voimaa, iloa ja onnellisuutta.
Itse pidin etuoikeutettuna, että sain edelleen käydä töissä ja, että koko perhe olimme pysyneet terveinä. Niin monet joutuivat jäämään neljän seinän sisälle ja kaikki eivät olleet myöskään onnekkaita koronan suhteen. Toisinaan itseäkin koronaan sairastuminen pelotti, erityisesti mietin miten me suomalaiset selviydytään, jos virus iskee samalla tavalla Suomeen, kuin vaikkapa Italiaan. Onneksi siellä on jo asiat hiukan paremmin. Korona tekee ison kolhun koko maailmaan ja muuttaa sitä pitkäksi aikaa. Siksi on mielestäni tärkeää, että osaamme arvostaa pieniä, itsestään selviäkin asioita.
Kun rajoituksia alettiin purkaa, tuntui, että maailmassa taas vauhti kiihtyi. Nyt kun itse vihdoin saa lomailla, on ollut taas aikaa palata niihin tärkeisiin ja helposti itsestään selviin, pieniinkin asioihin. Niihin asioihin, joilla on oikeasti merkitystä. Kun ihminen kohtaa kriisin, silloin itsestään selvyydet muuttuvatkin isoiksi asioiksi.
Tämä pätee myös sairastamiseen ja ehkä eniten sairastumishetkeen. Uusi diagnoosi on kriisi. Jokainen kohtaa kriisin eri tavalla ja jokaisella on siihen myös oikeus. Kriisin keskellä on hyvä pitää rutiineista kiinni ja tätä on esimerkiksi päiväjärjestyksen säilyttäminen. Luonnollisesti alkushokin jälkeen voi mennä muutama päivä, ennen kuin rutiinit on helpompi palauttaa. Selkeä rytmi kuitenkin auttaa saamaan asioita raameihin. Yöllä nukutaan, päivällä ulkoillaan, tehdään arkiaskareita ja ollaan aktiivisia jokaiselle sopivalla tavalla.
Kesällä arki on omanlaistaan, oli lomalla tai ei. Äkisti voikin olla tosi lämmin ja rutiiniksi voi muodostua vaikkapa uintireissu läheiselle uimarannalle, kävelylenkki jäätelökioskille, eväsretki luontoon tai mitä ikinä keksiikin. Kiireettöminä kesäaamuina tuore kahvi tuoksuu erilaiselta ja siihen kupposen äärelle ehtii pysähtymään ja miettimään maailman menoa. Uskallan myös väittää, että ihminen ei saisi kadottaa tietynlaista lapsenmielisyyttä. Jos elämä tuntuu liian vakavalta, kannattaa hakeutua pienten lasten seuraan ja huomata miten lapset osaavat innostua ja ilahtua elämän pienistä iloista. Ja ovatko ne sittenkään niin pieniä asioita, jos ne tekevät päivän joltain osin merkittäväksi ja saavat hyvälle mielelle?
Ehkä pienet asiat tosiaan ovatkin suuria. Toivottavasti juuri sinäkin ehdit huomamaan mitä kaikkea pientä ja ihanaa jokainen päivä voi tarjota. Jokaisella meistä on jotain raskasta taakkaa kannettavanaan, mutta myös asioita, joista voimme olla joka päivä kiitollisia. Poikkeuksellinen kevät on auttanut minua huomaamaan ne pienet(ja oikeasti suuret) asiat, jotka auttavat jaksamaan ja iloitsemaan elämässä. Haasta itsesi ja etsi sinäkin joka päivä jokin sellainen asia, joka saa hymyn huulillesi.
Tänään minut sai hymyilemään auringonpaiste, raikas merituuli ja lomailu perheen kanssa!
Heidi Aaltonen
Comments