ELÄMÄSSÄ.

Olen kyllästynyt siihen ilmeeseen, joka leviää ihmisten kasvoille, kun MS-tautia sairastava nousee pyörätuolista. Siihen pieneen, epäilevään taukoon, joka sanoo enemmän kuin sanat: Ai, pystytkin kävelemään . Pahimmillaan puhutaan jopa siitä, että MS-tautia sairastava huijaa tai kerää säälipisteitä käyttäessään välillä pyörätuolia tai kyynärsauvoja.   MS-tauti on pitkäaikainen, muttei suoraviivainen sairaus. Se ei aina etene nätisti askel kerrallaan, eikä toimintakyky katoa lo

Kuvittele, että kehosi käyttäytyy herättyäsi oudosti. Et tiedä, mitä on muuttunut. Aamulla kahvikuppi pysyy kädessä, mutta käsi tuntuu vieraalta. Lenkillä jalka laahaa hieman perässä. Yhtäkkiä iskee syvä uupumus, joka ei korjaannu lepäämällä.   MS-tauti pakottaa ihmisen elämään jatkuvassa hienosäädössä. Toimintakyky ei katoa kerralla, eikä se useimmiten heikkene suoraviivaisesti. Se elää, aaltoilee ja vaihtelee arjessa. Juuri siksi ulkopuolisen on usein vaikea ymmärtää MS-tau