Tänään minua odotti vastaanottoaulassa iloinen yllätys. Kuntoutuja koiraystävänsä kanssa. Eläimen mukana olo kuntoutuksessa oli minulle uusi kokemus. Lähestyin kumpaakin ja tapaamista uteliaasti. Kuntoutujassa ja koirassa oli ihastuttavalla tavalla myös ulkoisesti yhdennäköisyyttä. Turkin ja hiusten sävyssä oli samaa, ja kummallakin oli samanlainen hiuspompupula. Koira oli rauhallinen ja luottavainen, ihan niin kuin omistajansakin. Molemmat liikkuivat samassa rytmissä vastaanotolle; toinen toistaan odottaen. Rytmisyyden ja liikkeiden samankaltaisuus oli liikuttavaa.

Tapaamisella välittävät katseet hakivat toisiaan, ja koira asettui makaamaan omistajansa jalkapöytien päälle. Koira katseli ja kulki välillä uteliaasti huoneessa, palaten aina omistajansa lähelle. He viettävät paljon aikaa arjessa yhdessä. Koiraystävä on nähnyt ja jakanut paljon tärkeitä hetkiä. Se on ollut keskeisin tuki ja turva myös sairastumisen yhteydessä. Myös koiralla on ollut monenlaisia huolia omassa terveydessään. Koira osaa sensitiivisellä tavalla aistia omistajassa tapahtuvia muutoksia ja toimia tilanteissa vaistonvaraisesti oikein. Se tietää, milloin kannattaa lähestyä tai milloin omistaja kaipaa omaa tilaa ja rauhaa.

Pohdimme koiran merkitystä mielialan ja tunteiden peilinä. Kuntoutuja oivaltaa tapaamisella, miten hänen tunnetilat näkyvät välittömästi koirassa. Kuntoutujan ollessa hermostunut, myös koira kävelee hermostuneesti kotona edes takaisin. Koiran levottomuus toimii hyvin viestinä kuntoutujalle, että on aika ottaa rennommin. On liikuttavaa kuulla, miten koiran ja ihmisen arkirytmit ja elämät kietoutuvat toisiinsa. Joskus koira voi olla paras ystävä; syy herätä aamuisin ja astua ulos kodista.

Lähdimme miettimään yhdessä, millaisia muita asioita tai taitoja koira on opettanut omistajalleen. Koira ei lähde koskaan aamuisin liikkeelle ilman venyttelyjä. Kuntoutuja pyrkii tekemään samoin: ”Heittäydyn lattialle tekemään venytysliikkeitä, minkä seurauksena aamut lähtevät nykyisin helpommin käyntiin”. Koira asettuu jumppamaton viereen, ja se kulkee joka paikassa mukana. ” Aamupalan jälkeen kuuntelemme Murun kanssa aamuradiota, ja meillä ei ole kiire mihinkään”.

Lemmikistä on paljon seuraa ja se auttaa yksinäisyyden tunteisiin. Koiran kanssa tulee ulkoiltua säännöllisesti, ja se auttaa tutustumaan uusiin ihmisiin. Koirapuistosta on moni löytänyt pitkäaikaisia ystäviä tai elämänkumppanin. Eläinten hoivaaminen ja lähellä olo laskee tutkitusti myös verenpainetta ja stressitasoja. Koira osaa myös lohduttaa ja tukea oikealla tavalla.

Olen tästä päivästä jälleen kiitollinen. Olin uudenlaisessa tilanteessa, ja viehätyin suuresti eläimen mukana olosta. Puhuttelevinta oli eläimen ja ihmisen välinen hiljainen yhteys, johon liittyy uskollisuus, luottamus, suuri rakkaus ja välittäminen. Eläimet ovat monelle tärkeitä perheenjäseniä. Onko sinulla kokemuksia eläimen voimauttavasta voimasta?

Heidi

Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen lyhytterapeutti, ja ennen kaikkea kahden murrosikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.