On kaksi melkein pyhää totuutta: 1) jotkut ajatukset on sanottava ääneen, ja 2) onni asuu hyvän ystävän sydämessä. Kolmas (jos sellainen olisi) menisi jotenkin niin, että hymystä tuntee heidät, jotka pyytämättä jäävät viereen ja jakavat arjen kanssasi. Ja on oikeastaan ehkä neljäskin. Se, että elämä on jonkin sortin matka.
Kun näitä elämän totuuksia, viisauksia, makustelee, voi huomata, että suuret elämän hetken mahtuvat kaikki niiden sisään. Miten täydellinen, tokaisee vastasyntyneestä lumoutunut tuore äiti. Minä rakastan sinua myötä- ja vastamäessä, kunnes kuolema meidät erottaa, luvataan papin edessä. Ole nyt varovainen ja harkitse vielä…, kehottavat vanhemmat aikuistuvia nuoriaan. Kiitos elämästä, äiti, lausutaan ikääntyneen sairasvuoteella. Koko elämän kirjo, paljon tärkeitä, ääneen sanottuja totuuksia. Näillä selviää melko pitkälle.
Sitten se ystävä, jonka sydämessä onni asuu. Siellä se on ja siellä se pysyy. Kunhan muistaa vaalia ystävyyttä, ystävää, yhteisiä hetkiä. Muistaa senkin sanoa ääneen – olet ihana, olet tärkeä. Muista kuitenkin, että ystävä usein kuulee sinua ilman sanojakin. Ilman ääntä. Hän tuntee ja tietää, mitä sinulla on mielessä. Hänelle voit kuormaasi purkaa, hänen kanssaan ilosi ja heikot hetkesi jakaa. Siellä hän on ja hänellä on sydämessään onni. Sinut. Ja kun ajatuksen kääntää, sinunkin sydämessäsi asuu onni. Näilläkin selviää melko pitkälle.
No entä nuo kolmonen ja nelonen? Hymyn voit yhdistää yleiseen elämänhaluun ja iloon, hyvän olon tunteeseen ja ääneen lausuttuihin sanoihin. Myös ystävään. ”Elämä on matka” kertoo ihan kaiken. Syntymästä kuolemaan ja kaikki kompuroinnit siinä välillä – varsinainen elämän mittainen matka. Josta ei kuitenkaan sentistäkään luopuisi, vaikka joidenkin kompurointien hetkellä se siltä saattaa tuntua. Elämä on matka. Ja matkan varrella tapahtuu. Suuria, ääneen lausuttuja ja onnellisia hetkiä. Ystäviä ja niitä, jotka eivät ole rinnalla pysyneet. Tapahtumia ja hetkiä, jolloin olisi toivonut todella jotain tapahtuvan. Elämä on matka, jossa joskus matkalaukun hihna katkeaa, toisinaan menee hermo matkakaveriin. Joskus haluaisi vain olla ja kulkeutua eteenpäin, olla matkatuulten vietävänä.
Tunnistitko (melkein) pyhät totuudet? Miltä sinun matkasi näyttää? Entä ystävät, onhan sinulla ainakin yksi ystävä, jonka sydämeen mahdut? Keksitkö lisää ääneen lausuttavia tärkeitä asioita? Itselleni ”huomenta” ja ”hyvää yötä” merkitsevät paljon – ne ovat osa jokaista päivää, niistä aloitetaan ja niihin päätetään. Niissä on sellainen ”minä välitän sinusta” – sanoma. Niin pieniä ja vaivattomia lausua ääneen, mutta niin kovin tärkeitä arjen yksityiskohtia.
Ystävyyden ja elämän mittaisen matkan kunniaksi yhdistyksemme on saanut lahjoituksena Henna Adelin taiteleman julisteen blogiarvontaan. Kommentoimalla tähän postaukseen, mitkä ovat sinulle tärkeitä ääneen lausuttuja sanoja, olet mukana arvonnassa. Lisäksi sinun tulee kommentoida, minkä hahmon tai kuvan toivot saavasi julisteeseen, jos voitat arvonnassa! Valikoimaan pääset tästä.
Arvonta on voimassa 18.8. -25.8. 2017. Voittajan nimi/nimimerkki julkaistaan blogissa ja voittajaan ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti ma 28.8.2017.
<3, Minna
Minna Salakari on Suomen MS-hoitajat ry:n puheenjohtaja. Hän on myös utelias ja ihmettelevä, uudesta innostuva, pikkutarkka seikkailija, jolla on sydän vahvasti mukana ja silmät auki elämälle. Minna on blogin pirteä, vakituinen piipahtaja, joka kirjoittaa tunnelmista, havainnoista, ilosta, onnesta ja arkisista oivalluksista.