Tänään tapaamisella silmiini osuu asiakkaan tatuointi, joka muistuttaa Tove Janssonin tarinaa näkymättömästä lapsesta Ninnistä. Tarinassa Tuu-tikki tuo Muumitaloon tytön,joka on muuttunut näkymättömäksi. Ninni on kasvanut tätinsä luona, tunnekylmässä ilmapiirissä. Muumimamma ottaa Ninnin avosylin vastaan ja tekee kaikkensa, jotta tämä tuntisi olonsa tervetulleeksi ja turvalliseksi. Ninni on silmiinpistävän tottelevainen ja mukautuvainen lapsi. Hän ei koskaan pyydä mitään, ilmaise toiveitaan tai mielipiteitään. Hän mukautuu muiden odotuksiin. Tarinassa on mielenkiintoisella tavalla kuvattu nähdyksi tulemisen merkitystä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Muumimamman sensitiivinen ja ymmärtäväinen suhtautuminen luo turvaa ja kannustavan ilmapiirin, jossa on mahdollista ilmaista omia tarpeita ja tunteita. Pikku hiljaa Ninni alkaa enemmän näkyä.
Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenämme. Kuinka paljon arkeemme mahtuu hetkiä ja tilanteita, jolloin saatamme välinpitämättömästi ohittaa toisia, tärkeitäkin ihmisiä. Tai saamme itse kohdata välinpitämättömyyttä. Monien on helppo samaistua näkymättömän lapsen kertomukseen.
Kuulen tänään koskettavan tarinan yksinäisyydestä, jatkuvista kiusaamisen ja ulkopuolisuuden kokemuksista. Tatuoinnilla on ollut tärkeä merkitys asiakkaan elämässä. Katsomme yhdessä tatuointia ja sen tarkkoja ääriviivoja. Kuva on tarkka mallinnus Muumimaailman Ninnistä. Asiakas kertoo, että olisi halukas ottamaan uuden tatuoinnin Ninnistä, jonka kasvot näkyvät. Tatuointi on otettu osana toipumista. Näkymättömyys ja kiltteys on kulkenut osana asiakkaan tarinaa eri elämänvaiheissa. Koulumaailman raadolliset tilannekuvaukset pistävät hiljaiseksi. Hän miettii: ”Miksei kukaan puuttunut tai auttanut?” Samankaltaiset kokemukset ovat toistuneet myös aikuisiällä työelämässä.
Kokemusten jättämä haava ei koskaan täysin parane, mutta nyt niistä pystyy puhumaan. Ratkaisevinta on ollut kokemus itsensä puolustamisesta ja nähdyksi tulemisen kokemuksesta. Asiakkaan elämäntarina johdattaa yksityiskohtaisella kerronnalla yhden pääkaupunkiseudun yläkoulun pihalle. ” Jatkuva kiusaaminen loppui, kun uskalsin puolustautua”. Tämä rohkea nainen on joutunut pärjäämään ja puolustautumaan yksin. Kotona hän oli tunnollinen ja kiltti. Hän pyrki auttamaan äitiä arkisissa askareissa. Hän oli oppinut piilottamaan omat tarpeensa ja toiveensa. Kotona arvostettiin kiltteyttä ja ahkeruutta.
Muumimaailman näkymättömän Ninnin tarina päättyy rantakohtaukseen, jossa Ninni näkee meren ensimmäistä kertaa. Muumipappa päättää tönäistä leikillisesti Muumimamman veteen, josta Ninni vihastuu. Ilmaistessaan vihaisuutta, Ninni tuo itsensä näkyväksi muiden läsnäollessa. Rakkauden ja leikillisyyden rinnalla on tärkeä taito osata ilmaista itseään, mielipiteitään ja tunteitaan.
Muumimaailman tarinat ovat ainutlaatuisia. Samaan aikaan ajatukseni siirtyvät omiin teini-ikäisiin lapsiin. Toinen on juuri päättänyt yläkoulun, ja kasvoista välittyy syvä helpotuksen tunne. On aika siirtyä elämässä eteen päin. Yläkoulu on pitänyt sisällään monenlaisia vaiheita. Nuo kokemukset ovat kasvattaneet. Äitinä sitä tietysti toivoo, että kaikki sujuisi hyvin. Joku osa minusta tietää hyvin, että kyllä nämä teinit pärjäävät. Olen itse ollut pienestä pitäen herkkä reagoimaan ja puuttumaan epäasialliseen käyttäytymiseen. Olen usein puolustanut kiusattuja ja joutunut sen myötä monenlaisiin selvittelytilanteisiin. Omien lasteni kohdatessa vaikeita tilanteita, tunsin jälleen olevani tuo asfalttikatujen pelastaja, joka olisi halunnut rientää apuun keskellä työpäivää. On ollut kuitenkin tärkeää luottaa kouluun ja kulkea lasten rinnalla sopivasti tilaa antaen. Ehkäpä nuo kokemukset ovat olleet siivittämässä myös alavalintaani. Tänäkin päivänä tunnen vetoa ja koen olevani vahvoilla erilaisissa riitatilanteissa, jossa tarvitaan diplomaattista väliintuloa ja selvittelyä.
Ihanaa kesää kaikille!
Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen lyhytterapeutti, ja ennen kaikkea kahden murrosikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.