Tässä on viikon sisällä tapahtunut paljon asioita. Tällä hetkellä itsellä lyö pää tyhjää ja tuijottelen koneen ruutua miettien, mistä aloittaisi tämän kaiken asioiden jäsentelyn. Miten selviän tästä kaikesta? Itse en ole mikään siivoilija tyyppi, mutta viime päivinä olen löytänyt itseni jynssäilemässä kaappeja olotilaani helpottaakseni. Avaan suklaapatukan ja juuri nyt en välitä siitä, onko tämä terveellistä tai minkä näköinen ihminen peilistä kurkkaa. Höllään hieman itseeni kohdistuvien vaatimusten osalta. Liikuntapaikkoja on suljettu, minkä takia en ole päässyt itselle tärkeiden harrastusten pariin. Ohimoita kiristelee ja kroppa on jännittyneempi kuin pitkiin aikoihin, vaikka kävin juuri hiljattain hieronnassa. Liikunta on minulle tärkeä keino päästellä höyryjä ulos ja tavata ystäviä. Arki on kokonaisuudessaan muuttunut todella paljon pienessä ajassa. Korona on pyyhkäissyt maailman kartalle muuttaen meidän kaikkien arkea. Huomaan kaipaavani todella paljon sitä omaa tuttua arkirytmiä.
Olen jumittunut kotiin tekemään terapia- ja kuntoutustyötä. Etätyön tekeminen on minulle sinällään tuttua, mutta etäyhteyksien käyttäminen varsinkin moniammatillisessa työssä on tuottanut harmaita hiuksia. Psykologin tai terapeutin työssä kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus on keskiössä ja etätyö tuo omat haasteensa. Yhtäkkiä huomaan, miten poikani vanhat pelikuulokkeet ovat kova sana. Olen hieman ollut perheemme naurun kohde ja aihettanut komiikkaa etäyhteyksiin liittyvien sähläyksien kanssa. Tää on oikeesti aika siistiä. En olis vähän aikaa sitten uskonut sanovani näin. Virittelen luurit korville ja saan vähän kiinni siitä, miksi monet viehättyvät nettipeleistä ja muustakin sosiaalisen median mahdollisuksista. Olen löytänyt etätyöstä paljon erilaisia myönteisiä puolia ja yritän pitää lippua korkealla. Olemme yhdessä asiakkaiden kanssa iloinneet onnistuneista tuokioista. On kivaa nähdä asiakkaita omissa kotiympäristöissään. Tämä on hyvin ainutlaatuista ja huomaan sen syventävän suhdetta asiakkaisiin.
Tilanteet muuttuvat hetkessä. Kela päivittelee ohjeistuksiaan. Samaan aikaan puhelimeen ja sähköpostiin kilisee jatkuvalla syötöllä uusia tietoiskuja, ohjeistuksia ja kaikenlaista. Sain myös kuulla, etteivät työni jatku entiseen malliin. Korona on iskenyt kuntoutuskenttään toden teolla. Monia odottaa lomautukset tai muut työhön liittyvät muutokset. Monissa paikoissa eletään uusia aikoja, kun palveluita pyritään järjestämään etätöinä. Monien palveluiden osalta se ei ole mahdollista. Yritän parhaani mukaan kuitenkin tukea sekä itseäni, läheisiäni ja kaikkia asiakkaitani jaksamaan tämän kriisin keskellä. Kyllä me tästä selvitään, yhdessä.
Joku osa minusta haluaisi lähteä jonnekin ja jättää kaiken taakseen. Nyt ei voi kuitenkaan lähteä yhtään mihinkään, koska korona. Toisena vaihtoehtona mietin totaalista hautautumista kotiin. Sulkisin puhelimet ja kaikki tietokanavat ja keskittyisin vain olemaan perheeni kanssa. Mielessä vaeltelee kaikenlaista. Tykkään maalailla erilaisia näkymiä. Joskus tulee hetkiä, etten jaksaisi lukea enää yhtään juttua koronasta. Samalla yritän taas kaivaa positiivista asennetta mielestäni. Yritän sopeutua tuulettamalla omia ajatuksiani ja positiivisiin näkökulmiin tarttuen.
Kelailen viikon sisällä olevia tapahtumia. Reilu viikko sitten olin poikani kanssa kaupassa ja ihmettelin kaupassa säntäileviä ihmisiä. Olin juuri kassalla, kun hätääntynyt mies raahaa mukanaan kolmea suurta wc-paperisäkkiä ja kyselee käsidesien perään. Miehen perässä kassalle saapuu nainen aikuisen tyttärensä kanssa syli ja korit pullollaan suklaa- ja keksipatukoita. Poikani ihmettelee ja kyselee, miksi ihmiset valmistautuvat ja keräävät outoja asioita kauppakasseihinsa. Päätämme kipaista vielä nopeasti toisessa kaupassa. Törmäämme kahteen ikäihmiseen, jotka istuvat kaupan kassojen läheisyydessä kaikessa rauhassa jäätelöä lipaisten. Mietin mielessäni, että nuo ihmiset ovat selviytyneet monista vaikeasta ajanjaksoista. Saattaa olla, ettei korona heitä suuresti juuri pelota. Somessa kirjoitetaan ikäihmisistä, jotka eivät suostu jäämään kotiin. Toivon hartaasti, että ihmiset noudattaisivat yleisiä ohjeistuksia mahdollisimman hyvin. On tärkeää turvata meidän jokaisen terveys. Elämä on arvokasta ja jokainen täällä ainutlaatuinen.
Saamme poikani kanssa hyvän keskustelun siitä, miten eri tavalla ihmiset käsittelevät stressiä, muutoksia ja kriisitilanteita. Toisilla on suuri tarve valmistautua ja ennakoida asioita ja yrittää sitä kautta pitää hallinnantunnetta yllä. Seuraamme ja mallinnamme jatkuvasti toistemme käyttäytymistä, minkä vuoksi monet ilmiöt laajenevat. Kun saavumme kotiin, tuttavani soittelee ja haluaa tehdä selontekoa netistä lukemistaan asioista, tutkimuksista ja tilastollisista faktoista. En jaksaisi aluksi yhtään kuunnella hänen vaahtoamistaan, mutta tempaannun mukaan keskusteluun. Hän perustaa asiat aina faktoihin ja myös tässä korona- asiassa hän on kävelevä tietosanakirja. Hänen Facebook- päivityksistä voi aina saada sitä uusinta tietoa kiinnostavista asioista. Ihanaa, kun hänen kaltaisiaan on olemassa. Itse en jaksaisi käyttää aikaani moiseen.
Netissä on paljon myös erilaisia keskusteluryhmiä, jossa ihmiset hakevat tukea toisiltaan. Keskustelut somessa käyvät kuumina ja osa ihmisistä ottavat asiat hyvin kevyestikin, huumorilla höystettynä. Nämä täysin erilaiset, jopa vastakkaiset, tavat selviytyä saattavat hämmentää. Osa seuraa keskustelua hieman sivummalta ja pyrkii elämään elämää mahdollisimman muuttumattomana. Toiset ovat jopa asettuneet vastustamaan yleisiä ohjeita ja viis veisaavat kokoontumissäännöistä tai muistakaan ohjeistuksista. Toiset seuraavat ohjeita ja sääntöjä pilkun tarkasti ja moralisoivat hetkessä kanssakulkijoita. Joukossamme on myös paljon ihmisiä, jotka elävät tilanteita hyvin voimakkaasti reagoiden ja tunnevoittoisesti.
On tärkeää yrittää lisätä ymmärrystä toinen toisiamme kohtaa. Elämme yhteisiä vaikeita aikoja ja jokaisella meillä on lupa yrittää selviytyä siitä omalla tavallamme. Jos kaipaat seuraa, yritä hakea sitä erilaisista somen keskusteluyhteisöistä. Jos taas haluat viettää enemmän aikaa yksin, anna itsellesi lupa siihen. Jos taas mielesi kaipaa älyllistä luettavaa, tilastoja tai muuta vastaavaa, anna älypähkinöitä itsellesi. Jos haluat järjestellä asioita, avaa kotona oleminen tähän hyvät mahdollisuudet siivouksen merkeissä.
Voit myös aivan hyvin keräillä kaupasta kotiin mitä mieleen juolahtaa, jos kaappitila ja lompakko antavat myöden. Mikäli et taas piittaa pätkääkään ja haluat hetken taukoa tästä kaikesta, niin sinulla on oikeus myös siihen. Voit aivan hyvin sulkea erilaiset uutiskanavat ja lähteä luontoon vaeltamaan. Yhtenä vaihtoehtona on myös viihdyttää itseään lukemalla kirjan: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan.
Voit myös ladata youtubesta rentouttavaa musiikkia ja tehdä kodistasi oman yoga-studion. Tarjolla on myös paljon erilaisia värityskirjoja, jotka ovat olleet monien suosiossa. Värityshetkeen voit valita mukavaa rauhoittavaa musiikkia ja antaa hetken kuljettaa. Kirjoittaminen on myös hyvä tapa jäsentää ajatuksia.
Jokainen omalla tavallaan. Toivoisin, että huolehtisimme kanssakulkijoista ja ottaisimme tilanteen riittävän vakavasti, hysteriaan vaipumatta. Tällä hetkellä keskuudessamme on paljon ihmisiä, jotka kaipaavat tukea. Osa ihmisistä saattaa olla hyvin huolissaan, minkä vuoksi saattavat myös vaeltaa kaupoissa ja muuallakin tukea etsien. Etäyhteydet mahdollistavat paljon ja palveluita on syytä kehittää. Ehkäpä tämä hetki yhdistää meitä kaikkia ja saa enemmän arvostamaan yhdessä oloa ja niitä pieniä arkisia asioita.
Pidetään toisistamme huolta. Me selviämme tästä kyllä
Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen psykoterapeutti, ja ennen kaikkea kahden teini-ikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.