Esihenkilöt ovat lähes päivittäin tekemisissä työntekijöiden työkykyyn ja työssäjaksamiseen liittyvissä asioissa. Työntekijöillä on äkillisiä poissaoloja, työssäjaksamiseen liittyviä haasteita ja joskus ollaan myös vakavampien elämää mullistavien sairauksien äärellä. Niissä tapauksissa esihenkilökin on uuden edessä.
Kirjoitan tätä blogipostausta nimenomaan esihenkilön näkökulmasta ja aloin pohtimaan, miten omasta mielestäni esihenkilön pitäisi pystyä tukemaan henkilöstöä erilaisissa elämäntilanteissa ja miten esimerkiksi MS-tautia sairastavan työntekijän työelämää voidaan tukea. MS-tautia sairastavalla on myös oikeus vaatia ymmärrystä ja tukea sairastamiselleen esihenkilöltään. Luonnollisesti työtä ja työn tekemistä säätelee monet lait ja asetukset, mutta minkälainen tuki esihenkilö voi parhaimmillaan olla vaikkapa työikäiselle MS-tautidiagnoosin saavalle henkilölle?
MS-tauti diagnosoidaan useimmiten työikäisille, 20-40-vuotiaille. Monet sairastuneet kuvaavat sairastumista, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Mielessä pyörii varmasti monia asioita varsin kokonaisvaltaisesti elämään liittyen. Olemme kolmasosan elämästämme töissä ja suurin osa sairastuneista on diagnosointivaiheessa vahvasti kiinni työelämässä. Monet varmasti pohtivat aikovatko kertoa diagnoosista esihenkilölle tai työkavereille? On tutkittu, että neljä viidestä on kertonut MS-diagnoosistaan työyhteisössä ja kokemus on, että työyhteisön tuki on ollut merkittävä sairastumisvaiheessa ja sairauden kanssa jaksamisessa.
Esihenkilöitä on erilaisia ja sairauksia on erilaisia. Itse ajattelen asiaa niin, että esihenkilön tulisi parhaansa mukaan pystyä tukemaan jokaisen yksilöllisiä elämäntilanteita, myös sairastumista. Esihenkilön tulee olla kannustava, luotettava ja pyrkiä tukemaan työntekijää jaksamaan työssään esimerkiksi tarpeen mukaan työnkuvan muutoksilla, työvuorosuunnittelulla tai muilla erityisjärjestelyillä. MS-tautiin kuuluu erilaisia jaksoja, jolloin tauti voi olla täysin oireeton tai sitten oireita voi olla jonkun ajanjakson ajan paljonkin. Tässä kohtaa työnantaja voi tukea työntekijää esimerkiksi sovittelemalla työaikaa, vaihtamalla vuorotyö päivätyöksi tai miettiä kokonaan uusia työtehtäviä organisaation sisällä. MS-tautia sairastavat ovat kuitenkin sinnikkäitä ja haluavat selviytyä ja sairauslomalle jäämisen kynnys on korkea.
Hyvään työssäjaksamiseen päästään avoimella ja kannustavalla ilmapiirillä. Tällä lisätään sairastuneen turvallisuudentunnetta, eikä voimavaroja tarvitse kuluttaa turhaan esimerkiksi sairauden salaamiseen. Tämä tietysti on jokaisen itsensä päätettävissä, kertooko sairaudestaan edes esihenkilölle. Itse koen tärkeänä, että esihenkilö on tietoinen työntekijöiden elämäntilanteista, jolloin eri tilanteisiin voidaan reagoida ja niitä voidaan myös ennakoida oikealla tavalla.
Pienillä arjen muutoksilla voi olla suuri apu MS-tautia sairastavan työelämässä. Ainakin seuraavilla pienillä korjauksilla voi olla positiivinen vaikutus työssäjaksamiseen MS-tautia sairastavalle:
· viileämpi sisäilma
· mikrotauot usein ja säännöllisesti
· työajan mukauttaminen kullekin sopivaksi
· vuorotyöstä päivävuoroon vaihtaminen, mahdollisuus etätyöhön
· toimintatavat, jotka helpottavat keskittymistä ja muistamista
· keskeytysten vähentäminen
· apuvälineitä muistin tueksi
· esteettömyyden parantaminen, mahdolliset apuvälineet
· muistia tukevat apuvälineet
Esihenkilön tulisi muistaa seuraavat teesit, kun työntekijä sairastuu vakavasti:
· ole ystävällinen, ymmärtäväinen ja luotettava
· kuuntele ja kannusta
· rakentakaa yhdessä työntekijän kanssa uudet toimintatavat ja jaksaminen työelämässä
· pyydä tukea työterveyshuollosta tarpeen mukaan
· pyri luomaan sairastuneelle turvallinen ja voimavaroja lisäävä työympäristö
Ja sairastuneelle vielä lopuksi viesti; muista, että olet arvokas ihmisenä ja työntekijänä sairaudestasi huolimatta!
Heidi A.