Viikko lähenee työn osalta loppuaan. Muutaman kerran olen saanut itseni kiinni miettimästä elämän merkitystä, ja synkempiäkin ajatuksia sen osalta, että onko missään enää mitään järkeä. Televisiota, tietokonetta tai kännykkää ei kannata välttämättä avata näitä asioita miettiessään, sillä silloin edestään löytää vuoren varmasti asioita, jotka eivät välttämättä lisää hyvää oloa. Olen tällä viikolla juossut poikkeuksellisen paljon taas erilaisten velvollisuuksien pyörteissä. Päivät ovat venyneet, ja sitä kuuluisaa omaa aikaa itsensä kanssa on ollut aivan liian vähän.
Vastaanotolleni istahti tänään pitkään tuntemani asiakas, jonka kanssa nautin syvällisistä keskusteluista. Tänään mielen päällä oli tärkeitä asioita ja havaintoja omaan jaksamiseen liittyen. Asiakkaastani inspiroituneena päätin kirjoittaa hyvinvoinnin teemasta myös tämän kertaisen blogitekstin. Lapsiperheen arjessa oma aika saattaa jäädä todella vähälle. Ihailen asiakkaassani sitä levollisuutta, miten läsnä oleva ja kärsivällinen äiti hän on. Välillä tapaamisemme järjestetään etäyhteyksien avulla, ja pääsen tämän myötä kurkistamaan konkreettisesti hänen arkeensa.
Levollisuudesta huolimatta lapsiperheen arki sisältää kiirettä, puuduttavia rutiineja ja huonosti nukuttuja öitä. Some ja television katselu vie aivan liian paljon aikaa illasta, ja mieli yrittää hakea pieniäkin helpotuksen hetkiä. Asiakastani lainaten: ” suklaat kuiskivat kaapissa ja odottavat omaa iltahetkeä.” Asiakkaan viikon tähtihetki on ollut oma joogahetki, jonka jälkeen pääsi nauttimaan vielä yksin saunomisesta.
Keskustelumme siirtyy konkreettisiin hyvinvoinnin mittareihin, joiden avulla voisimme hieman seurata omaa jaksamista ja hyvinvointiin liittyviä askelmia. Hyvinvointia mietittäessä on ensimmäinen askelma se, että havaitsee omissa tekemisissään jotain muutoksen kohteita. Meidän on helppo listata toisillemme asioita, mitä olemme päivän aikana tehneet. Saatamme tehdä paljon myös hyvinvoinnin tekoja, mutta saatamme tehdä niitäkin verenmaku suussa. Älykellon avulla keräämme dataa hyvinvoinnistamme, ja saatamme jopa ahdistua siitä, kun kello huutaa aamulla punaisella huonon unenlaadun ja palautumisen merkiksi.
Askelmittareilla ja erilaisilla datankeruu välineillä on mukava paitsi kilpailla itsensä kanssa, niin tehdä kavereiden kanssa vertailua aktiivisuudesta. Siinä voi äkkiä tuntea itsensä aivan surkimukseksi, kun aktiivisimmat tekevät päivityksiä loistavista tuloksista myös someen. Olen itsekin omistanut erilaisia em. mainittuja vempaimia, ja onhan niissä toki hyvätkin puolensa. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että pärjään hyvin ilmankin. Omaa kehoa kuunnellen ei koskaan mennä metsään.
Kannustankin ihmisiä ihan ensimmäiseksi miettimään, miten elämää elää, ja millaisia valintoja arjessa tulee tehtyä. Asiakkaani pääsee hyvin jyvälle tästä kysymyksestä ja kertoo innokkaasti perheen yhteisestä siivoushetkestä, joka muodostui oikeasti hauskaksi yhdessä tekemisen hetkeksi. Yleisestihän ihmiset kuvaavat lapsiperheen siivoushetkiä painajaiseksi. Vanhemmat huiskivat apinan raivolla kerran viikossa mopit heiluen muille perheenjäsenille kiukkuisesti ja nalkuttavaan sävyyn huudelleen. Kuulostaako tutulta? Täytyy myöntää, että itse en ole mikään siivouksen ihme, ja olen lukeutunut usein tähän porukkaan, joka saa oikeasti siivouksen aikaiseksi pienen kiukun raivolla. Onko siinä järkeä? Sitä en osaa oikein sanoa. Ainakin tulee siivottua. Tapansa kullakin.
Asiakasperheessäni siivous toteutetaan kuitenkin yhdessä ja hyvässä hengessä. Vanhemmat ovat hakeneet uusia laatikoita kaappien järjestämistä varten, ja myös lapsille on ostettu omia värillisiä laatikoita nimikkotarroineen tavaroiden järjestelyä varten. Tämä on tosiaan tietoinen valinta, ja siihen panostetaan yhdessä. Siivous tapahtuu rauhallisessa hengessä, ilon kautta.
Miten tällainen on mahdollista? Meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi arkemme muodostuu. Pienillä valinnoilla voi olla yllättävän iso vaikutus. Asiakkaani tavoitteena on lisätä näitä mukavia yhteisiä hetkiä myös jatkossa. Ilon kautta tekeminen tuntuu tärkeältä. Lisäksi asiakkaani tavoitteena on ottaa enemmän aikaa itselle. Tämä pitää sisällään konkreettisia valintoja. Viikon ajan hän yrittää vapautua television ja somen katsomisesta ja tehdä iltoihin toisenlaisia valintoja.
Myös suklaat saavat kuiskutella jollekin muille, koska tavoitteena on täyttää kaappia myös hieman terveellisimmillä ruokavalinnoilla. Lohtusyöminen saattaa usein kertoa vaikeudesta kuunnella itseä, ja hankaluudesta ilmaista omia tunteita ja tarpeita myös muille. Joskus kyse on kuitenkin myös niinkin yksinkertaisesta asiasta, että ruoka vaan on niin hyvää. Jotkut kuitenkin hyötyvä siitä, että asioiden syvällisemmistä merkityksistä tulee tietoisemmaksi. Yleissääntö on kuitenkin se, että muovaa arjessa vain sellaisia asioita, joista itse koet kärsiväsi.
Niin tai näin, niin omaa jaksamista ja niitä omia hyvinvoinnin mittareita on hyvä päivittää aika ajoin. Toivotan jokaisella hyvää alkavaa vuotta. Pohdittavaksi heitänkin teille: Millaisia hyvinvoinnin mittareita sinä olisit halukas lähteä seuraamaan ja toteuttamaan omassa elämässäsi?
Terkuin Heidi
'
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen psykoterapeutti, ja ennen kaikkea kahden teini-ikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.