Jouluun on tänään enää kaksi yötä! Iloitsen erityisesti siitä, että olen päässyt oikeanlaiseen tunnelmaan. Samalla, kun kirjoitan tätä, pohdin: Mitä se oikeanlainen joulun tunnelma oikeastaan on?
Jouluun vaikuttaa niin moni asia; oma elämänhistoria, ihmissuhteet, taloudellinen ja terveydellinen tilanne. Eri vaiheisiin kytkeytyy muistoja ja tunnelmia, perinteitä, jotka kaikki luovat omalta osaltaan vaatimuksia saavuttaa tietynlainen lopputulos.
Ihmissuhteet voivat nostattaa ristiriitoja, koska jokaisen elämässä joulu on voinut olla niin kovin erilainen. Ennen kuin erilaisten joulujen keskeltä osataan löytää yhteinen viettämisen
tapa, jossa kulttuurit eivät enää törmää, on voitu pettyä ja loukkaantua monta kertaa.
Taloudellinen tilannekin haastaa – erityisesti tänä vuonna, kun monen kulutustuotteen hinnat ovat nousseet. Kuulemme paljon siitä, miten sähkön hinta ajaa ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon. On pakko pohtia entistä tarkemmin, minkälaisia lahjoja voi ja kannattaa läheisilleen antaa, tai voiko niitä antaa ollenkaan. Monessa muussakin, kuin meidän kodissa on varmasti käyty myös lasten kanssa tästä keskustelua.
Terveys voi myös tuoda omat esteensä oikeanlaiseen joulun tunnelmaan pääsemiseen. Ehkei enää pysty siihen kaikkeen, mihin ennen. Tekemisen tahti on voinut hidastua tai fyysiset voimat ja taidot eivät enää riitä tai uupuminen estää tarttumasta minkäänlaiseen toimeen.
Olen avioeron jälkeisten turbulenssivuosien jälkeen pelännyt joulua.
Tähän aikaan on liittynyt liian paljon tunteita ja muistoja, joiden kanssa on ollut vaikea tulla toimeen. Vielä marraskuussa toivoin kovasti, että kunpa viosin hypätä joulun yli. Kunpa jokin ihme tapahtuisi ja voisin lasteni kanssa unohtaa koko joulun.
Eihän joulua voi mitenkään unohtaa! Se puskee kaikkialta päälle: mainokset telkkarissa, kauppojen tavarapaljous ja musiikki, katujen jouluvalot ja radiokanavien sisältö. Tietysti myös lapset joulukalentereineen ja lahjatoiveineen ja kaikki muut kanssaihmiset muistuttavat joulusta.
Päätin tuskani keskellä uskaltaa olla rohkea ja puhua toiveestani aina, kun joulu tulee eri yhteyksissä puheeksi. Ja sehän on puheenaihe lähes jokaisessa kohtaamisessa juuri marras-joulukuussa.
Missä sä vietät lasten kanssa joulua? Mikä on sun jouluherkku? Ootko jo ostanut kaikki lahjat? Onk sulla joku lempijoululaulu?
Kysymysten tullen kerroin, etten haluaisi viettää koko joulua, vaan koko aiheesta tulee oksettava olo. Koen suuret tunteet usein niin kovin fyysisinä. Joko keskustelukumppanini säikähti, mitä sanoin tai sitten syntyi hyvä ja avartava keskustelu. Joka tapauksessa sain käydä asian niin monta kertaa läpi, että lopulta oksetus tuntui hälvenevän.
Sen sijaan, että suljin autoradion jokaisen joululaulun kohdalla, huomasin yhtäkkiä kääntäväni volyyminappia isommalle.
Etsin jopa jouluradiokanavan. Kaivoin vuosia piilossa olleet joulucd-levyt esiin. Joulu ei tuntunut enää painajaiselta, jonka halusin unohtaa. Piparit, joulutortut, glögi ja muut ihanat jouluherkut on jo maisteltu, koti siivottu ja somistettu, lahjatoiveet paketoitu ja kuusi odottaa koristeluaan!
Toivon kovasti, että jokaisen kodissa olisi sellainen joulutunnelma, johon voi omine muistoineen ja tunteineen sopivasti sujahtaa. Naapurin tai sukulaisen, työtoverin tai harrastuskaverin joulu on hänen joulunsa, eikä sen tarvitse tuoda painetta luoda omasta joulusta jotain, mitä se ei luontevasti ole.
Omanlainen joulu, juuri sellainen, mihin rahkeet tänä vuonna riittää, on se oikea. Oikeanlaista joulun tunnelmaa juuri sinulle, rakas lukijani.
Ensivuoteen!
Päivi