Erityisesti suomalaisessa kulttuurissa on tavallista, että noloksikin mielletyistä vessa-asioista tai suolistontoiminnasta ei keskustella tai niitä ei nosteta puheenaiheeksi. Eikä niistä toki kaikkien kanssa tarvitsekaan puhella. MS-tautia sairastaville suolisto-ongelmat ovat kuitenkin arkipäivää ja siksi niistä pitäisi olla helpompi puhua, vähintään ammattilaisen kanssa. On aika siis nostaa kissa pöydälle.
Tavallisin MS-tautia sairastavan suolisto-oire on ummetus. MS-taudissa ummetuksen aiheuttajia ovat neurologiset vauriot, lääkitys, liian vähäinen juominen ja vähäinen kuitujen määrä ruokavaliossa sekä vähäinen liikunta.
Neurologisten vaurioiden vuoksi aivojen ja suoliston välinen yhteys ei toimi. Viesti aivoilta ”hei, nyt olisi aika mennä vessaan”, ei menekään perille. Ongelmana voi olla myös vaikeus rentoutua ja voimattomuus työntää ulostemassaa pois suolesta. Tässä kohtaa voit toivottaa tervetulleeksi spastisuuden, joka vaikeuttaa rentoutumista ja työntövoimaa.
Erityisesti kipulääkkeet voivat aiheuttaa ummetusta. MS aiheuttaa erilaisia kiputiloja ja onkin suorastaan ivallista, että kipulääkkeet auttavat kipuihin, mutta voivat ummetuksen myötä aiheuttaa enemmän kipuja. Asiasta kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa, jos epäilee, että lääkkeet ovat ummetuksen aiheuttajia.
Suolen toiminnan kannalta on tärkeää juoda riittävästi ja nauttia kuituja. Usein kuitenkin ohjeistukset riittävästä juomisesta ovat alakanttiin, erityisesti jos ruokavalion suositellaan olevan runsaskuituinen. Kuituja tulisi nauttia 25-30 grammaa päivässä. Juoda pitäisi 1,5- 2 litraa vuorokaudessa. On yksilöllistä, miten usein suolen tulisi toimia. Joillekin on luonnollista, että suoli toimii päivittäin ja toisille taas muutaman päivän välein on riittävä. Olisi kuitenkin hyvä, että suoli toimisi kolmisen kertaa viikossa. Ulosteen koostumus on myös yksilöllistä ja riippuu kovasti siitä mitä syö ja juo. Muodoltaan uloste voisi muistuttaa lähimpänä banaania.
Liikunta edistää säännöllistä suolen toimintaa, joten päivittäin olisi hyvä liikkua siinä määrin kuin se on mahdollista. Ei tarvitse rehkiä, että liikkuminen on hyödyksi suolen toiminnalle. Kävely, jooga, kuntopyöräily ja ihan jo seisominen sekä paikallaan askeltaminen ovat eduksi suolen liikehdinnälle eli peristaltiikalle.
Mutta mitä jos kaikkia edellä mainittuja on jo kokeiltu eikä niistä ole ollut apua? Vastaus voi löytyä lantionpohjasta. Kuten virtsaamisessakin, myös ulostamisessa lantionpohjalla on merkittävä rooli. Lantionpohjan lihaksisto hallinnoi pidätystä ja toisaalta ulosteen ulospääsyä. Erityisesti lantionpohjan takaosa toimii suoliston hallintaa varten. Siellä sijaitsee pieni, pyöreä vahva lihas, joka ympäröi peräsuolta ja sitä kutsutaan sulkijalihakseksi. Pidätyskykyä voi harjoittaa supistamalla ja vapauttamalla sulkijalihasta. Harjoitusta voi tehdä missä ja milloin tahansa eikä kukaan huomaa.
Myös itse ulostamistapahtumaan löytyy helpottavia vinkkejä. Voi tuntua hassulta, mutta asennolla on merkitystä. On todettu, että oikeaoppinen ulostamisasento on lähempänä esi-isien harjoittamaa kyykkyasentoa. Tässä asennossa polvet ovat lantion yläpuolella. Jalkojen alle voi laittaa vaikkapa pesuvadin tai lapsiperheellisiltä löytyy yleensä tarkoitukseen sopiva ”kakkajakkara”. Monet ovat saaneet asennon muuttamisesta huomattavaa apua. Säännöllisyys ja johdonmukaisuus ovat hyväksi. Pyri tekemään asia aina samaan aikaan, keho tykkää rutiineista. Jos vatsa ei toimi kymmenen minuutin istumisen jälkeen, ei kannata istua kauempaa.
Jos edelleen kärsii ummetuksesta, kaikkien vinkkien kokeilemisen jälkeenkin, on syytä kääntyä hoitavan lääkärin puoleen. Ulostaminen on yksi ihmisen perustoiminnoista, eikä siihen liittyviä ongelmia ole syytä hävetä.
Heidi A.