• Jan

MS-tauti ja kuunteleva MS-hoitaja



Yksi suurimmista syistä potilaiden tekemiin kirjallisiin muistutuksiin tai hoitovirhe-epäilyihin on vuorovaikutuksen epäonnistuminen. Potilas kokee usein, ettei ole tullut riittävällä tavalla kuulluksi. Tästä syystä vuorovaikutukseen ja kuunteluun tulisi kiinnittää MS-hoitajan työssä erityistä huomiota.


Yksikään MS-hoitaja ei tule töihin piruuttaan. Ei kiusatakseen potilaita tai puhuakseen hänen ohi. Hoitajapula on todellisuutta ja kiire on yhä useammin MS-hoitajan kaverina työpaikalla. Joka vuosi hoitotyössä tulisi yltää nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin kuin olympialaisissa konsanaan, mutta entistä kevyemmin resurssein.


Potilaan tarkka kuuntelu ja hänen asemaansa asettuminen ei maksa MS-hoitajalle tai hänen työnantajalleen mitään. Keskittyminen on vaikeaa silloin, kun MS-hoitaja paikkaa useampaa työntekijää ja mielessä on kymmenittäin eri potilaiden tarpeita yhtä aikaa. Samaan aikaan kysytään ammatillista mielipidettä kiperiin pulmiin ja puhelin soi taukoamatta.


Potilaan hyvä kohtaaminen ja ymmärtävä kuuntelu eivät synny tyhjiössä. Niiden onnistuminen vaatii, että hoitajalla on riittävästi aikaa arvostavaan kohtaamiseen ja myös hänestä pidetään huolta. Silloin työterveyden ja työnohjauksen on oltava kunnossa. Työnantajan olisi satsattava siihen, että huutavan hoitajapulan keskelläkin MS-hoitaja saisi keskittyä työhönsä potilaan ja tämän läheisten kanssa.


Uskon, että jokainen potilas haluaa ja ansaitsee hoitajan, joka keskittyy vain hänen asioihinsa. Siksi MS-hoitajien työn keskeytyksiä, aivokuormaa ja liiallista työmäärää on tarkasteltava uudelleen. Hoitotyöstä on kyettävä palautumaan ja siihen on saatava riittävästi tukea. Nyrkkisääntö kun on, että hyvinvoivan ja työssään viihtyvän MS-hoitajan potilas saa parasta mahdollista hoitoa.


Moni voi ajatella, että puolustelen potilasvahinkoja tai hoitajien huonoa käytöstä. Siitä ei ole kysymys. Vahinkoja syntyy ajoittain, koska hoitajatkin ovat ihmisiä. Pääasia on, että virheistä opitaan ja haasteista päästään yhdessä yli. Siksi on tärkeää pitää huolta MS-hoitajien oikeudesta kehittyä työssään, kouluttautua lisää ja tukea virheiden määrän vähentämisessä.


Puolustelun, surkuttelun ja voivottelun sijaan toivon MS-hoitajille enemmän aikaa tehdä työnsä eettisesti kestävällä tavalla. Toivon mutkatonta yhteistyötä työtiimin ja MS-taudin kokemusasiantuntijoiden kanssa. Tulevalta sote-uudistukselta toivon, että rakennemuutos säilyttäisi näyttöön perustuvan kokemuksen MS-potilaiden hoitotyössä, ja karsisi pois turhan byrokratian.


Toive- ja kehittämislistan kärkeen kirjaisin lopulta asian, josta aloitin tämä blogitekstin: kuuntelun ja kuulluksi tulemisen. Avointa vuorovaikutusta ei sote-uudistus, kiirepäivä tai resurssipula saa ohittaa. Sille on hoitotyön johtamisen keinoin luotava suorituskeskeisyyden ja prosessien johtamisen ohelle tilaa. Kukapa haluaisi MS-hoitajan vastaanoton jälkeen kokea, ettei tullut lainkaan kuulluksi?



Jan Holmberg on sairaanhoitaja (YAMK), tietokirjailija, kouluttaja ja bloggaaja. Hän on terveydenhuollon monitoimimies, jonka ideat syntyvät pienistä asioista ja päätyvät usein elämää syleileviksi blogipostauksiksi. Jan on blogin vakituinen kirjoittaja, joka pyrkii hurmaamaan lukijat kirjailijan tinkimättömyydellä, psykiatrisen sairaanhoitajan avarakatseisuudella ja kouluttajan innolla.