Millaista on olla MS-taudin ja mielenterveyden heikkenemisen vuoksi poissa töistä? Tämä on asia, jota tietyt potilaat makustelevat mielessään. Silloin mietitään, miltä tuntuu vastata yhteen uusien tuttavien yleisimpään ja arkisimpaan kysymykseen. Mitä sinä teet työksesi?
Psykiatrisena sairaanhoitajana pääsen usein pohtimaan potilaani kanssa kokemusta sairauslomalla tai työkyvyttömyyseläkkeellä olosta. Usein potilaalla on kova hinku töihin. Pettymys on kova, jollen näe siihen mahdollisuutta – ainakaan ihan vielä. Sairauspäiväraha tai eläke voi olla kovin pieni, jollei työvuosia ole ehtinyt kertyä. Kyse on isoista asioista.
Pohdimme paljon sitä, kuinka paljon potilas on yhtä kuin työnsä. Monen mielestä työ tuo mukanaan arjen rytmin, kuulumisen työyhteisöön, uusia taitoja ja ajassa kiinni pysymisen. Statuksen ”työteliäänä ihmisenä ja kunnon veronmaksajana”. Työn merkityksen huomaa parhaiten se, joka on poissa töistä.
Voi olla, että MS-tautia sairastava on sinut sen kanssa, ettei kykene enää tekemään rakastamaansa tai koulutustaan vastaavaa työtä. Silti haavekuvat työelämästä sisältävät usein ääneen lausutun, mutta avoimeksi jäävän lauseen. Entä, jos sittenkin pystyn tekemään jotain muuta työtä, vaikkapa osa-aikaisesti?
Kaikkein vaikeinta ihmismielelle on sietää epätietoisuutta. Se tiivistyy myös kokemuksessa ja arviossa omasta työkyvystä. Joskus on vaikea ulkopuolisenakin arvioida, kuinka työkykyinen potilas erilaisissa työtehtävissä on. Mitä, jos hän onkin vaihtelevalla menestyksellä aivan liian sairas töihin ja aivan liian terve jäämään eläkkeelle?
Odottelu ja pähkäily on kenelle tahansa vaativaa. Siksi moni potilaista toivoo, että päätös työkyvystä muodostuisi mahdollisimman nopeasti. Silloin asia olisi pois päiväjärjestyksestä. Moni tuskailee, että työelämässä pitäisi olla enemmän erilaisia työnteon muotoja ja niiden välimuotoja.
Jokainen jää vääjäämättä ajoittain tai kokonaan pois työelämästä. Hienointa sairaanhoitajan työssä on huomata, että potilas on vihdoin sinut asian kanssa. On päätös sitten jatkaa töissä tai olla poissa töistä. Silloin aiheen mylläämä mieli rauhoittuu stressistä, ahdistuksesta ja poukkoilevasta päättämättömyydestä. Sen myötä voi huomata, miten osa mielen ja MS-taudin oireistakin rauhoittuvat.
Kyseessä on elämään kuuluva päätös, jonka tehtyään ihminen antaa itselleen luvan. Olla sellainen, kun hän työn suhteen tai ilman sitä on. Hermoilun tilalle astuu itsensä ja tilanteen hyväksyminen. Eräänlainen työelämän tilinpäätös ja itsensä kanssa sovittu suunta, jota kohden edetä. Joskus vielä kepillä jään kokeileminen työnteon suhteen, mutta helpottava päätös suunnasta sekin on.
Kuunnella kipuilua, itseltään kadoksissa olemista ja onnen hetkiä. Se on minun tehtäväni psykiatrisena sairaanhoitajana. Kuulla ajatuksia ja tunteita siitä, millaista on olla poissa töistä. Niitä kokemuksia, joista syntyy MS-tautia sairastavalle ainakin välitilinpäätös ammatin, työn ja mielen hyvinvoinnin suhteen.
Jan Holmberg on sairaanhoitaja (YAMK), tietokirjailija, kouluttaja ja bloggaaja. Hän on terveydenhuollon monitoimimies, jonka ideat syntyvät pienistä asioista ja päätyvät usein elämää syleileviksi blogipostauksiksi. Jan on blogin vakituinen kirjoittaja, joka pyrkii hurmaamaan lukijat kirjailijan tinkimättömyydellä, psykiatrisen sairaanhoitajan avarakatseisuudella ja kouluttajan innolla.