Ihailen MS-tautia sairastavaa. Hänellä on matkakumppanina pitkäaikainen ja välillä äkkipikainen sairaus. Diagnoosi löytyy usein yllättäen ja yhtäkkiä voivat alkaa mahdolliset pahenemisvaiheetkin. Moni ajattelee MS-tautia sairastaessaan luopuvansa joka päivä jostain.
Edellä mainituista asioista huolimatta MS-tautia sairastavat elävät tuiki tavallista arkea iloineen ja haaveineen. Unelmoivat mitä mielenkiintoisemmista asioista ja toteuttavat haaveitaan. He kuvaavat MS-taudin tuoneen heidän elämäänsä syvyyttä, luovuutta ja armollisuutta itseä ja muita kohtaan.
Moni MS-taudin kanssa elävä ei koe itseään erityisen rohkeaksi. Sairaanhoitajana näen asian hieman toisin kuunneltuani lukuisten ihmisten elämäntarinoita. Vaatii rohkeutta kertoa lapsilleen juuri saamastaan diagnoosista. Vaatii rohkeutta ottaa kokeiluun uusi lääkitys. On rohkeutta tunnustaa, ettei tänään jaksa, vaikka vasta eilen lupasi lähteä lomareissulle läheisten kanssa.
Monen monituista kertaa potilaani on vain lopulta päättänyt, että rohkea rokan syö. Hän on MS-taudin matkassa lähtenyt kohti uutta ja tuntematonta. Sairaanhoitajan osaksi jää silloin kannustaa ja kulkea rinnalla. Kääntää yhdessä ne kortit, jotka eteen jaetaan.
En siis ainoastaan ihaile MS-tautia sairastavaa, vaan inspiroidun tapaamisissa. En voi koskaan sanoa ymmärtäväni täysin, millaisen matkan potilaani on kulkenut. Vain hän voi lopulta tietää sairautensa kaikki kommervenkit. Siksi toivon, ettei rohkea palo hänen katseestaan sammuisi.
Sairaanhoitajana olen myös toivon kannattelun ammattilainen. Astun vahvemmin kuvioon silloin, kun potilas on maansa myynyt, epävarma ja lohduton. Huomaan silloin sanovani hänelle rohkaisevat sanat: sinä selviät tästä vielä.
Olen usein kuullut jälkikäteen, kuinka tärkeää oli kuulla sairaanhoitajan rohkaisevat sanat. Erityisesti silloin, kun ei itse jaksanut enää uskoa selviämiseen tai toipumiseen. On tärkeää kuulla palautetta, jotta tietää mikä hoitotyössä toimii ja mikä ei.
Ajattelen, ettei hoitotyössä aina edes tarvita sanoja. Rohkaisuksi ja lohdutukseksi riittää myös aito läsnäolo ja kuuntelu. Luvan antaminen sille, että toinen saa olla siinä hetkessä juuri sellainen kuin on.
On myös hyvä muistaa, ettei meistä yhdenkään tarvitse olla aina rohkea sisupussi. Parhaiten rohkeuden merkityksen ymmärtää se, joka on sen joskus menettänyt saatuaan voimansa takaisin. Rohkeutta on myös monenlaista. Yksi on rohkeasti itsensä, toinen on sinut sairautensa kanssa ja toinen sanoo ääneen, miten tänään ei kulje.
Jokainen on omalla tavallaan rohkea, joka lähtee sammuttamaan pelkojaan.
Jan Holmberg on sairaanhoitaja (YAMK), tietokirjailija, kouluttaja ja bloggaaja. Hän on terveydenhuollon monitoimimies, jonka ideat syntyvät pienistä asioista ja päätyvät usein elämää syleileviksi blogipostauksiksi. Jan on blogin vakituinen kirjoittaja, joka pyrkii hurmaamaan lukijat kirjailijan tinkimättömyydellä, psykiatrisen sairaanhoitajan avarakatseisuudella ja kouluttajan innolla.