Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on vaikuttanut meidän kaikkien elämään. Olemmehan jo viikkoja noudattaneet hallituksen määräämiä rajoitteita ja lukkiutuneet kotioloihin. Poikkeukselliset ajat tuovat mukanaan myös ilmiöitä. On etätyöt, etäkoulu, virtuaalivappu, kaupoissa käsidesiä, kassoilla pleksit myyjien suojana ja vaikka mitä muuta. Erilaisia luovia ratkaisuja on keksitty viruksen leviämisen estämiseksi. Luovien ja positiivisten ratkaisujen lisäksi on ilmennyt ikäviäkin ilmiöitä. Ihmiset eivät hoida itseään samalla tavoin, kuin ennen koronaa.
Sairaaloiden päivystyksissä on nyt ollut rauhallisempaa ja siitä aletaan olemaan huolissaan. Todennäköistä on, että monet joiden olisi kuulunut hakeutua päivystykselliseen hoitoon, ovat jääneet kotiin. Mahdollisia syitä tähän voivat olla korona(covid-19)virukseen sairastumisen pelko ja ehkä myös ajatus siitä, että joku muu tarvitsee nyt hoitoa enemmän kuin itse. Hoitoon hakeutumisen viivyttämisessä on kuitenkin varjopuolena, että hoidon tulokset voivat olla huonommat ja liitännäissairauksien riski kasvaa. Pitkäaikaissairauksista tulee nyt poikkeusaikanakin huolehtia.
Itse sairaalassa työskentelevänä voin vakuuttaa, että sairaalassa on turvallista. Koronavirusta sairastavia potilaita hoidetaan vain tietyillä osastoilla ja tietyn henkilökunnan toimesta. Sairaalan hyvää puhtaus-ja hygieniatasoa on tehostettu entisestään ja potilaiden kuljettamista paikasta A paikkaan B on mietitty mahdollisimman järkevästi. Lisäksi henkilökunta osaa suojautua oikeaoppisesti ja suojavarusteita on vielä riittävästi. Ruokakauppa on kuin kuhiseva basaari sairaalaan autioihin käytäviin verrattuna, joten siellä on turvavälit kunnossa.
Koronavirus verottaa nyt sosiaali-ja terveydenhuoltoa, mutta kun kaikki tämä on ohi, riskinä on entistä sairaampi kansa, jos riskiryhmät ja pitkäaikaissairaat eivät huolehdi ja ylläpidä sairauksien hoitoa. On ymmärrettävää, että riski koronavirukseen sairastumisesta aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta ja erityisesti, jos kuuluu riskiryhmään. On tärkeää puhua peloistaan ja ahdistuksestaan jonkun kanssa. Kokonaisvaltaisesti on tärkeää pitää itsestään huolta, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Heidi A.