Sari (muutettu nimi) istahtaa vastaanottoni tuoliin ja puhisee kiukkuisena kuluneen viikon ohjelmaansa. Päivät toistavat itseään ja Sarilla on sellainen kokemus, ettei ole saanut mitään oikein aikaiseksi. Arjessa ei tarvitse paljon miettiä, mihin aikaansa käyttää. Päivät menee työn äärellä ja arki-illat kuluvat lasten harrastuskuskailuissa. Sarin lapset harrastavat voimistelua ja tulevana viikonloppuna äidin ilona on kisapukujen koristelua. Sari myöntää, ettei ole luonteeltaan erikoisen pedantti ja strassien kiinnittäminen pukuihin ei yleisesti suju ongelmitta. Tyttöjen ollessa pieniä sillä ei ollut niin kauheasti väliä, osuivatko koristeet justiinsa niin kohdilleen. Nykyään palautetta tulee aika nopeasti, ja mieli tekee tilata puvut joltakin pätevämmältä. Joskus pukuja koristellaan äitiporukalla, ja mukana on tietysti aina se kätevä emäntä, jolla strassit osuvat muodostelmaan käden käänteessä.
Tulevien strassien kiinnittäminen ei ole kuitenkaan Sarin mielen päällä se keskeisin asia, vaikka hän näkeekin jo valmiiksi punaista asian osalta. Sari kertoo osallistuneensa työporukan kanssa tyhy-päivään, jossa oli tänä vuonna ohjelmassa tietoisuutaitojen harjoittelua. Sari oli kuullut paljon myönteisiä kommentteja kyseisestä teemasta, ja odotti innostunein mielin päivän antia.
Päivä aloitettiin sillä, että asetuttiin rinkiin istumaan ja kouluttaja laittoi soimaan rauhallista musiikkia. Osa työkavereista oli heti tunnelmassa mukana ja näyttivät vaipuvan rauhalliseen olotilaan. Sari yritti sulkea silmiään, ja jokin tuulahdus lapsuusvuosien liikuntatuntien rentoutushetkistä muistui mieleen. Sarin oli todella vaikea keskittyä itsensä rauhoittamiseen, ja mieli seikkaili päivän työasioissa, kauppalistoissa ja kaikenlaisissa arkisissa asioissa.
Rauhallisen musiikin jälkeen kouluttaja kaivoi laukustaan paketin rusinoita ja pyysi jokaisen avaamaan kämmenensä rusinan vastaanottamiseksi. Tuota pientä rusinaa piti tarkistella kaikkia aisteja hyödyntäen. Sari yritti vilkuilla työkavereidensa ilmeitä, jotka olivat leikissä heti mukana. Talousosaston Heikkikin nuuhki tottuneen näköisesti rusinaa aivan fiiliksissä. Tässä kohtaa Sari mietti, että onko porukka ihan kajahtaneita ja oikeasti tosissaan tässä touhussa.
Seuraavaksi kouluttaja kertoi hyviä esimerkkejä siitä, miten tietoisuustaitoja voisi harjoitella arjessa. Astioiden tiskaaminen voi tuntua erittäin nautinnolliselta, kun keskittyy tiskiaineen vaahdottamiseen ja lämpimän veden virtaukseen. Tässä kohtaa Sari tunsi itsensä erittäin surkeaksi, koska hän ei todellakaan käytä aikaansa astioiden tiskaamiseen, koska kone tekee sen hänen puolestaan. Mitä enemmän Sari kuunteli kouluttajan esimerkkejä, sitä vakuuttuneemmaksi hän tuli siitä, ettei hän ymmärrä tietoisuustaitoja.
Kuuntelin tarkalla korvalla Sarin osuvia kommentteja. Olen itsekin ollut vastaavanlaisilla kursseilla ja myös kouluttautunut tietoisuustaitojen eli mindfulnessin saloihin. Tietoisuutaidoilla pyritään parantamaan elämän laatua siten, että pystyisimme keskittymään kuhunkin hetkeen. Mielellämme on taipumus seikkailla menneessä tai murehtia liikaa tulevaisuutta. Tietoisuustaitojen avulla voimme saada yhteyttä omaan kehoon ja tulla tietoiseksi mielen seikkailevasta luonteesta.
Harjoitteita on paljon erilaisia, ja onkin tärkeää, että niihin saisi tutustua rauhassa. Tietoisuustaitoihin tutustuminen ei välttämättä avaudu kaikille rusinoita nuuhkimalla. Pienet lapset ovat tietoisuustaitojen ytimessä. Kekomuurahaisten seuraaminen kesäpäivänä tai lettujen syöminen mummolassa on usein sitä parasta läsnäoloa. Vaikka tietoisuustaidot eivät välttämättä heti avaudukaan, ei ole syytä huoleen. Pienet hetket ja siirtymät pois mielemme jatkuvasta ajattelun virrasta kivan tekemisen äärellä auttavat jaksamaan. Mihin sinä ajattelit suunnata havaintosi tänään?
Mukavaa syksyä!
Terkuin Heidi
Heidi Joutsiniemi on psykologi, kognitiivis-integratiivinen psykoterapeutti, ja ennen kaikkea kahden teini-ikäisen äiti. Heidi toimii ammatinharjoittajana sekä aikuisten että lapsiperheiden kuntoutuksessa. Kirjoituksissaan hän kuljettelee lukijoita mukana kuntoutuspsykologin arjessa. Heidi tavoittelee kirjoituksissaan arjessa läsnäolon voimaa, yhdessä iloitsemista, ihmettelyä ja toivon kipinää.