Unelmoitko jonkin sortin muutoksesta? Ehkä toivot, että jaksaisit arkisin liikkua enemmän tai kaipaat ajankäyttöösi levollisuutta, ehkä toivot pysyvää muutosta ruokavalioosi tai rahankäyttöösi järkeä.
Ehkä sisimmässäsi kapinoit haastavan työkuvion keskellä tai toivoisit jonkinlaista muutosta ihmissuhteisiin. Tai niin kovin toivoisit, että voisit muuttaa tämän hitaasti etenevän ja kylmän kevään keskeltä etelän lämpöön. Mitä tahansa muutoksen kaipuu onkaan, sitä omaa sisintä toivetta kannattaa kuunnella herkällä korvalla.
Jokin aika sitten kirjoitin muutoksen portaista. Kirjoitin siitä, kuinka jotain unelmaa tavoitellakseen kannattaa ottaa semmoisia sopivan pieniä askelmia etenevät portaat suurten ja lopulta mahdottomien harppausten sijaan. Ajatus muutoksesta on edelleen jalostunut mielessäni ja tällä kertaa haluankin kirjoittaa siitä.
Hyvinvoinnin asiantuntija -opinnoissani olen pian puolentoista vuoden ajan opiskellut muutoksen teoriaa eri näkökulmista. Erityisesti opinnoissa on keskitytty sote-alan isojen ja pienten organisaatioiden muutokseen.
Muutos vaatii pitkän linjan suunnitelmallista ja tavoitteellista eri tahojen kanssa tehtävää yhteistyötä.
Käytetään hienoja sanoja, kuten strategia, missio ja visio. Parhaimmillaan muutosta kohti lähdetään sekä henkilöstöä että asiakkaita kuunnellen ja osallistaen. Silloin saadaan väki sitoutumaan ja motivoitumaan.
Ylipäätään muutoksessa korostuu aito kuuntelu, tunteiden huomioiminen, erilaisuuden, eri näkökulmien ja eritahtisuuden hyväskyminen sekä kannustava ja valmentava ote. On hyväksyttävä myös muutosvastarinta.
Vastustelemisen ja dissaamisen takana saattaa piillä voimakkaita tunteita. Pelko, turhautuminen ja suru voivat johtua huonoista aiemmista kokemuksista tai rutiinien ja tottumusten muutoksesta. Mitä tahansa, mutta tunteet ontärkeä aidosti kuulla.
Eräänä päivänä selailin luentomuistiinpanojani ja löysin lähes tyhjän sivun. Olin kirjoittanut siihen ainoastaan yhden lauseen: Negatiivisten asioiden vimmainen pakoilu on elämän välttelyä! Tuo lause on jäänyt pitkäksi aikaa häiritsemään, mutten edelleenkään ole saanut kiinni, mistä sen olen ruutuvihkooni napannut. Liekö ihan itse keksinyt?
Jos elämässä on negatiivisia asioita, joihin kaipaa muutosta, uskallan väittää, että niiden pakoilu kuluttaa energiaa valtavasti.
Kaikki kuluva energia on elämältä ja hyvältä pois. Muutosta kaivatessa kaikki liikenevä energia kannattaisikin säästää tärkeimpään. On ymmärrettävä sanonnan ”tuttu helvetti on parempi kuin vieras taivas” syvin merkitys.
Vaikka mielen tasolla olisi valmis muutokseen heti saman tien – mielellään jo eilen – muutos toteutuu vasta, kun ihmisen käytös muuttuu. Ja jotta käytös saadaan muuttumaan, tarvitaan sekä aikaa että tietoista tekemistä. Oikeastaan nuo organisaation muutoksen vaiheet voisivat vähän viilaten sopia myös yksilön muutosprosessiin.
Kaikki lähtee tunteiden kuuntelemisesta ja sen ymmärtämisestä, mistä ne kertovat. On tutkailtava historiaa, arvioitava mennyttä ja pohdittava sen pohjalta, minkälaista muutosta kaivataan ja millä keinoin tilannetta on hyvä lähteä parantamaan. Pienin askelmin, myötätuntoisesti ja aikaa antaen.
Muutos tapahtuu viiveellä, pitkän tähtäimen suunnitteluprosessin tuloksena ja vaikuttaa jollain tavalla myös koko lähipiiriin. Vaikka ihminen haluaisi pikaratkaisuja, niillä ei saada aikaan pysyvyyttä. Laastarien sijaan mieli tarvitsee kokonaisvaltaisuutta ja empatiaa.
Pienen pienelläkin asioilla voi olla iso merkitys!
Päivi