Lehdet, some, televisio ja muut tiedonvälityskanavat ovat taas pullollaan erilaisia laihdutus-ja elämäntapamuutosvalmennuksia ja jumppakuureja vuoden vaihduttua. Pakkohan se on itsekin myöntää, että joulun herkuttelu tuntuu ja farkun nappia on vaikeampi saada kiinni. Mediassa on myös keskusteltu kehopositiivisuudesta ja toisaalta terveyden asettamisesta kaiken edelle ja miten ylipaino on terveysriski. Olen samaa mieltä, että terveys on tärkeä asia, mutta niin on myös ihmisarvo. Se, että kaikki kehot ovat yhtä arvokkaita eikä ketään laiteta järjestykseen vaatekokonsa perusteella. Tästä kaikesta keskustelusta voi tulla todella iso ahdistus ja paine. Sitä painetta on tässä maailmassa jo ihan tarpeeksi ilman keskustelua siitä, olenko juuri minä oikean kokoinen ja näköinen. Kenenkään meistä ei tarvitse mahtua mihinkään ihannemuottiin ollaksemme riittäviä. Itse olen kasvanut ajatukseen, että jokainen on erilainen, mutta jokainen on samanarvoinen.
Törmäsin sosiaalisessa mediassa myös toisenlaiseen laihdutuskuuriin, nimittäin armollisuuteen. Jospa sen sijaan, että kurittaisimme itsemme kaikkien mahdollisten greippikuurien kanssa, antaisimmekin itsellemme armoa. Vähentäisimme ja ”laihduttaisimme” niistä asioista, jotka tuottavat ahdistusta, painetta tai stressiä. Jatkuva täydellisyyden tavoittelu, tunnollisuus, ylisuorittaminen tai vaikkapa pyrkiminen täydellisyyttä hipovaan vartaloon voivat olla todella kuluttavia. Jos täydellisen kropan metsästys on oikeasti mielihyvää tuottava asia, niin siihen on tietenkin syytä panostaa, mutta jos paine tulee ulkoa, se tulee tunnistaa. Armollisuus tunnetaan myös itsemyötätuntona. Ei ole pakko jaksaa sellaista mitä ei oikeasti halua, jaksa, tahdo. Täydellisyyden tavoittelu voi johtaa ylikuormittumiseen ja se taas lopulta johtaa loppuun palamiseen. Jokaisen tulisi tehdä sellaisia asioita, jotka lisäävät hyvinvointia eikä päinvastoin.
Se, mistä sitä hyvinvointia tulee, on taas jokaiselle yksilöllistä. Toiselle se on tammikuun tiukka laihdutuskuuri ja toiselle herkullinen laskiaispulla. Myös krooninen sairaus, kuten MS-tauti vaatii itseään kohtaan armollisuutta. Se voi vaatia opettelua, varsinkin sairauden alkuvaiheessa. Ei ole yksinkertaista hyväksyä liikuntarajoitteita tai suolentoimintaongelmia, puhumattakaan jos ne kulkevat mukana lopun elämää. Siksi onkin tärkeää oppia ymmärtämään, että jokainen on yhtä tärkeä ja arvokas, että riittää ja on hyvä myös rikkinäisenä, vajavaisena. Ja että on oikeus kuunnella omaa mieltä ja kehoa. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ei vaikka kuinka yrittäisi.
Itse saan voimaa ja hyvän mielen ulkoilusta, varsinkin kun on ihan oikea luminen talvi. On ihanaa olla raikkaassa talvisäässä ja huomata punaposket sisälle tullessa. Ajoittain täytyy myös keventää syömisiä ja liikkua enemmän, että se farkun nappikin mahtuu taas paremmin kiinni, mutta loppuelämääni en suostu riisikakkuja syömään. Elämä on kuitenkin niin paljon muutakin. Muistetaan nauttia siitä!
Armollisuutta alkuvuoteen!
-Heidi A.
#armollisuus #kehopositiivisuus #ihmisarvo #hyvinvointi #itsemyötätunto #jokainenerilainenjokainensamanarvoinen