Heti aluksi on sanottava, ettei yksin oleminen aina tarkoita yksinäisyyttä. Vapaaehtoinen yksinolo itsenäistää ja antaa mahdollisuuden itsensä tutkiskeluun ja kasvamiseen. Tahtomattaan yksinäinen kokee olonsa ahdistuneeksi ja onnettomaksi.
MS-tautia sairastava voi olla molempia yllä mainittuja. Pitkäaikainen sairaus voi tuoda mukanaan kokemuksen toiseudesta. Siitä, että on tahtomattaan erilainen kuin muut. Silloin MS-tautia sairastava kokee olevansa joukossakin yksinäinen.
Porukassa itsensä yksinäiseksi kokeva ajattelee, etteivät muut ymmärrä häntä kovin syvällisesti. MS-tauti on yksilöllinen sairaus. Sitä on joskus miltei mahdotonta selittää ihmisille, joilla ei ole samaa kokemusta. Miten voi saada toisen ymmärtämään vaikkapa fatiikin? Aivosumun, tonnin painoiset jalat ja muistikatkokset, jotka estävät yhtäkkiä kauan suunnitellun ystävän tapaamisen.
Yksinäisen mielestä yhteiskuntakin olettaa jokaisen pärjäävän yksin. Hoitavan Kelan hakemukset, verotodistukset, kauppalistat, MS-taudin hoidon ja oman vapaa-aikansa tuosta vain itse. Opettelevan itsenäisesti uusia asioita, muistin pelaavan moitteettomasti ja jokaisen pääsevän esteettä mihin tahansa. Jos jonkin näistä asioista kokee vaikeana, alkaa sadella neuvoja.
Ota itseäsi niskasta kiinni, ei kukaan tule sinua kotoa hakemaan, katso itse sieltä koneelta ja lähdet vaan mukaan porukkaan ovat usein kuultuja neuvoja yksinäiselle. Kauniisti ajateltu, mutta joskus tsempiksi tarkoitetuista lauseista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ikään kuin yksinäisyyden kokemusta vähäteltäisiin tai se koettaisiin vain asenneongelmana. Toisaalta kotiin jääminenkin lisää yksinäisyyden tunnetta, joten hyvää tsemppaajat toki tarkoittavat.
Moni MS-tautia sairastava sinkku haaveilee parisuhteesta ja sen tarjoamasta rakkaudesta, läheisyydestä ja kumppanuudesta. Siitä, ettei tarvitse herätä yksin, sooloilla ruokakaupassa, viettää iltoja itsekseen ja mennä yksin nukkumaan. He ikään kuin automaattisesti ajattelevat, että parisuhteessa ei voi kokea yksinäisyyttä. Kun parisuhteesta puuttuvat aiemmin mainitut asiat, voivat kaksi ihmistä elää suhteessakin yksin. Varsinkin, jos rakastettu ei ymmärrä MS-taudin ennalta-arvaamattomia oireita.
MS-tautiin sopeutuminen tulee ajan kanssa, mutta yksin aika ei auta yksinäisyyden kokemukseen. Päinvastoin, yksinäisyys tuntuu ajan kanssa vain pahenevan. Siitä syystä jokaisen tulisi kokea, millaista on sairastaa MS-tautia ja rintakehää puristavaa yksinäisyyttä. Yksinäisyys kun tuntuu myös kehossa, ei vain mielessä. Se avaisi monen silmät kaikille niille mahdollisuuksille, joilla yksinäistä ihmistä voisi auttaa.
Yksinäinen voi saada korjaavia kokemuksia vaikkapa toisista yksinäisistä tai vertaisista. Esimerkiksi muista MS-tautia sairastavista, joille ei tarvitse selitellä mistä sairaudessa on kyse. Yksinäisyydestä kannattaa myös puhua tai kirjoittaa kun niihin tarjoutuu mahdollisuus. Helpointa se on sosiaalisessa mediassa, erityisesti jos kohtaaminen johtaa myös livetapaamisiin.
Vielä pari sanaa yksinäiseksi itsensä kokevalle. Yksinäisyys ei kuulu hävettävien tai nolojen asioiden joukkoon. Kokemus yksinäisyydestä ei tee ihmisestä huonompaa, heikompaa tai kelpaamatonta. Eikä se tarkoita, että on jotenkin sosiaalisesti rajoittunut tai yksinäisyys kestäisi vääjäämättömästi lopun elämän. Yksinäisen elämä on selviytymistarina. Se on ihailtavaa eloa kaikista yksinäisyyden mukanaan tuomista asioista huolimatta.
Jan Holmberg on sairaanhoitaja (YAMK), tietokirjailija, kouluttaja ja bloggaaja. Hän on terveydenhuollon monitoimimies, jonka ideat syntyvät pienistä asioista ja päätyvät usein elämää syleileviksi blogipostauksiksi. Jan on blogin vakituinen kirjoittaja, joka pyrkii hurmaamaan lukijat kirjailijan tinkimättömyydellä, psykiatrisen sairaanhoitajan avarakatseisuudella ja kouluttajan innolla. Voit seurata Jania myös Instagramissa ja Twitterissä.