Oletko koskaan ajatellut itseäsi tunteiden kautta? Vievätkö tunteet sinua kuin tuuliviiriä, joka tyynellä roikkuu laiskana lipputangon runkoa vasten, kovassa tuulessa vipattaa tiukkana suorana tuulen suunnan mukaan, kun taas myrskyssä kieppuu holtittomasti sinne ja tänne? Vai oletko aina ja kaikkialla tunteinesi kuin sisäisen rauhan perikuva?
Nykyisin tunnistan itsessäni mm. ahdistuksen kuristavan kurkkua, jännityksen laittavan vatsan sekaisin, pelon saavan sydämen hakkaamaan, pitkän ja jännittävän odottelun aiheuttavan pissahätää, ilon kuplivan ulos tarpeena hyppiä ja rakkauden saamaan minut syleilemään koko maailmaa!
Minut kasvatettiin kiltiksi tytöksi.
Opin käyttäytymään siten, että olin aina ja kaikkialla alussa mainitsemani sisäisen rauhan perikuva. Muistan usein kuulleeni ihmettelyä siitä, ”miten oletkin aina niin kärsivällinen ja lempeä?” Olin viilipytty, hymyilin rauhallisesti ja ystäväni mukaan salaperäisesti. Samaan aikaan olin sisäisesti holtittoman levoton, koska mieleni rytisi ja paukkui. Tunteet tuiversivat!
Tunteet saivat heitellä minua, miten lystäsi, koska en osannut käsitellä niitä. Ne piti pitää piilossa, niitä ei saanut olla olemassakaan – ja siltikin ne olivat, vahvoina ja voimakkaina.
Olin Aivan Liian Kiltti. Olin aivan rikki, peloissani, turvaton ja hukassa. Se johti elämässäni valintoihin, joita en olisi halunnut tehdä ja käytökseen, jollainen en olisi halunnut olla.
Nyttemmin uskallan väittää, että tämä oli yksi syy sille, miksi hermostoni petti. Se ei kestänyt sitä painekattilaa, jollainen olin tunteiden ristiaallokossa ja sairastuin MS-tautiin.
Nykyisin kuulee usein puhuttavan siitä, miten tärkeää on opettaa lapsi säätelemään tunteitaan.
Olen useammin kuin kerran ajatellut, että kunpa joku olisi 80-luvullakin opettanut meille sen ajan lapsille tunteiden säätelytaitoja! Samaan hengenvetoon olen lohduttanut itseäni ja todennut, ettei koskaan ole liian myöhäistä. Harjoittelun voi aloittaa vanhempanakin.
Kysyin tekoälyltä, mitä mieltä se on tunteiden säätelystä hermoston toiminnan kannalta. ChatGPT luetteli pitkän teoriaosuuden tärkeimmistä aivojen mekanismeista ja alueista, jotka tunteiden säätelyyn osallistuvat ja – ikään kuin minut tuntien – päätti tekstin lyhyeen ja sopivan yksinkertaiseen yhteenvetoon:
”Tunteiden säätely on tulos monimutkaisesta vuorovaikutuksesta eri aivoalueiden ja hermoston osien välillä. Näiden järjestelmien tasapaino ja yhteistyö mahdollistavat tunteiden säätelyn ja vaikuttavat merkittävästi yksilön hyvinvointiin ja käyttäytymiseen.”
Ymmärrän tämän maalaisjärjellä ja oman kokemuksen kautta siten, että on tosi tärkeää tuntea itsensä, huomata kroppaankin vaikuttavat tunteensa ja arvostaa kokonaisuutta.
Jokaisella tunteella on viesti mukanaan. Se tunteen tuoma viesti on tärkeä löytää.
Voisiko vihan tunteen taakse kätkeytyä surua? Voisiko kateus kertoa omasta kaipuusta muutokseen? Voisiko arvottomuuden tunne johtua siitä, ettei elämässä ole tilaa omille valinnoille? Ja niin edelleen.
Niin kuin kaikki, mitä koemme ja näemme, tämäkin teksti ja ajatukseni nostattavat jokaisessa erilaisia tunteita. Kirjoitan uudelleen, että niillä tunteilla on viesti mukanaan. Kuuntele. Kohtaa itsesi. Hengittele. Älä anna tunteen yltyä ja viedä sinua jonnekin, minne et halua. Tunne menee kyllä ohi. Rauha ja tasapaino säilyvät. Hyvinvointi lisääntyy.
Päivi Kemell sairastaa MS-tautia. Hän on diakoniatyöntekijä, työnohjaaja, sielunhoitaja, podcast-tuottaja ja bloggaaja sekä henkisen hyvinvoinnin asiantuntija. Päivi kokee tärkeimmäksi tehtäväkseen peräänkuuluttaa ihmisten omia voimavaroja, ja hän etsii elämän epäkohtiin ratkaisuja kokonaisvaltaisesta itsensä kuulemisesta. Rohkean avoimilla teksteillään ja esimerkillään Päivi pyrkii koskettamaan lukijaa niin, että esimerkiksi sairauteen liittyvät tabut karisisivat ja uskaltaisimme kaikki enemmän.
Commenti